Edevart meni Knoffin kauppaan. Hän oli täällä vanha tuttu, itsekin oli seissyt tiskin takana myymässä tavaraa ja ottamassa vastaan maksut. Magnus oli kaupassa myymässä kuten ennenkin, mutta oli ihmeesti kasvanut, oli jo aikuinen mies. Edevart oli aikonut pyytää häntä kirjoittamaan Nilsille karhuamiskirjeen — hänhän osasi kirjoittaa hyvin paljon parempia kirjaimia kuin Edevart. Mutta Magnus oli kovin ylpeää ja kopeaa miestä, tuskin edes nyökkäsi tervehdykseen. Edevart osti vain jotakin pientä tehdäkseen tikusta asiaa ja lähti sitten tiehensä niine hyvineen.
Pihalla Edevart tapasi neitsyt Ellingsenin. Aikoi pysähtyä kättelemään, mutta neitsyt käveli ohi. Kyllähän hän tietysti tunsi Edevartin ja nyökäytti päätäänkin, mutta meni kuitenkin ohi. Se ihmetytti Edevartia suuresti, mutta väliäpä tällä, hän oli hiukan pelännyt koko tapaamista. Hän katsoi naisen jälkeen, mutta tämä ei kääntänyt päätään.
Edevart meni leipomoon. Leipomo oli käynnissä, tuli kattilan alla. Kaksi miestä paistoi parhaillaan leipää, leipuri itse, Edevartin vanha huonetoveri, ja renki. Kaikki oli niinkuin olla pitikin. Leipuri kertoi olleensa Trondheimissa ja saaneensa siellä työtä, mutta Romeo oli muutama kuukausi sitten pyytänyt tulemaan takaisin, ja tässä nyt sitten taas oltiin. Oikein iloisia muutoksia, kaikki alkoi taas sujua oikeaa latuaan tällä paikalla.
Edevart tiedusteli tynnyrintekijää. Tämä eleli yhä edelleenkin talossaan. Tynnyritehdas oli kyllä seisauksissa, mutta mies oli ruvennut toisiin töihin ja oli nyt renkinä talossa, oleili enimmät ajat päivästä halkometsässä.
Edevart varustihen lähtemään ja sanoi kuin piloillaan: Niin, tahdoin vain pistäytyä katsomassa, mitä sinulle kuuluu. Että puuttuiko sinulta ehkä jotakin ja oliko sinulla jauhoja.
Kyllä minulla on jauhoja.
Olisinhan voinut muussa tapauksessa tuoda taaskin parisensataa säkkiä.
Hän lähti tapaamaan tynnyrintekijää, tapasi tämän vaimon ja kysyi, voisiko heiltä saada asuntoa ja ruokaa muutamaksi päiväksi niin kuin ennenkin. Tottahan toki. He puhelivat hyvän aikaa, pohtivat Knoffin asioita, eukko omalta kannaltaan: Niin, nyt ei rouvan itsensä enää tarvitse rehkiä, saavat taas kaksi sisäkköä, sillä Romeo ei tahdo antaa äitinsä raataa itseään piloille. Niin, se Romeo panee taas kaikki kuntoon, sillä hänhän on nyt rikas! Ja neitsyt Ellingsen on kihloissa Magnuksen kanssa —
Mitäh?
Ihan sormukset sormessa, asia on aivan selvä. Kyllähän neitsyt on vähän vanhempi Magnusta, mutta tekevä ja kunnollinen ihminen. Muistatko häntä? Sanovat hänen kovasti juosseen sen pojan jäljessä, istuneen tämän huoneessa myöhään ja varhain, mutta ihmiset puhuvat niin paljon — saat sanoa minun sanoneeni. Jäätkö nyt tänne?