No niin, olkoon sitten! En ole kylläkään ostanut kahta puoltanaulaa kahvia, mutta enpä minä niiden varassa… Pistäkää vain minun tiliini!
Edevart ei ollut huomaavinaankaan koko kinastelua. Hän maksoi emännälle yösijasta ja aamiaisestaan, paistetusta silavasta, vei säkkinsä pihalle ja tuli takaisin pirttiin.
Nyt oli tullut riita huivista.
En ole ostanut sellaistakaan, väitti August puolestaan. Olette varmaankin kirjoittanut sen väärään paperiin.
Isäntä iski nyrkkinsä pöytään kiljaisten: Pidätkö suusi kiinni!
August pyyteli anteeksi: Ei, en minä tarkoittanut — tahtoisin vain pyytää teitä katsomaan tarkkaan, onko tämä tosiaan minun paperini.
Katso itse! komensi isäntä että tupa kaikui. Mitä siinä lukee? Osaatko lukea omaa nimeäsi? — Mutta äkkiä sanat sammuivat hänen huulillaan, hän itse jäi tuijottamaan paperiin, tuntui menneen kovin neuvottomaksi. Vihdoinkin hän sai sanotuksi: Niin, tuota noin, tämä ei näy olevankaan sinun paperisi, ei näy tosiaankaan olevan!
Hän rupesi oitis penkomaan muita papereitaan.
August hymyili onnellisena siitä, että oli ollut oikeassa, ja sanoi riemuiten emännälle ja palvelustytöille: Enkös minä sitä jo sanonut! Hahhahhaa!
Kas tässä se on! virkkoi isäntä löydettyään oikean paperin… oli erehdys. Mutta ei sinun silti tarvitse irvistellä kultaikenilläsi!