Edevart veti suutaan nauruun: Vai neitsyt Ellingsen naimisiin!

Älä puhu tuolla tavalla!

Entä jos tulee lapsia, niin käsivarrellaanko hän niitä pitelee vai missä?

Eukko: Kuuluvat kuiskivan, ettei hän saakaan lapsia.

Sitten he hymyilivät kumpikin salaamatta lainkaan toisiltaan, mitä ajattelivat.

Nelihanka täydessä lastissa Edevart purjehti Fosenlandetista käymättä tälläkään kertaa Doppenissa. Helgelandin pohjoispuolella toverukset taas tapasivat. August oli nytkin saanut myydyksi kaikki tavaransa, olikin koko mato kauppuriksi ja korvasi monin verroin Edevartilta saamansa palkan. Hän sulloi säkkinsä veneestä tavaroita täyteen, sopi seuraavasta tapaamispaikasta ja oli jälleen tiessään.

He tulivat myöhäsyksystä Bodøhön ja tunsivat olevansa siellä melkein kuin kotonaan. Edevart ei tahtonut näyttäytyä Poldenissa, ennen kuin vene olisi taas täynnä tavaraa, minkä vuoksi hänen täytyi ostella yhtä ja toista Bodøn pikkukauppiailta. Se ei ollut kylläkään edullista, mutta ei ollut muutakaan neuvoa. Hän rupesi vähitellen huomaamaan, että hänen oli välttämättä päästävä säännölliseen yhteyteen trondheimilaisten toiminimien kanssa, jotka saattoivat milloin tahansa toimittaa tavaralähetyksen minne tahansa matkan varteen.

<tb>

Polden-vuonon pohjukka oli jäässä. Edevartin ja Augustin täytyi mennä maihin Ytrepoldenissa ja painella jalkapatikassa koko pitkä matka kotikylään. He eivät pitäneet suotta kiirettä, vaan antoivat uutisen tulostaan levitä edeltä. Kummallakin oli selässä mahdottoman suuri tavaramytty, joten heidän suorastaan oli pakko tehdä taivalta hitaasti. Kävellessään he puhelivat hiljaa, heilutellen kyynäräkeppiä ja levähtäen tuon tuostakin.

Molemmat olivat panneet päälleen parastaan, ja muutenkin he olivat kaikkein hienoimmissa tamineissaan. Herra nähköön, tässä olikin kaksi paremmanpuoleista toverusta, jotka eivät tulleet kotikylään ainakaan kerjäläisinä ja tuhlaajapoikina! He tahtoivat tulla sinne avuntuojina ja hyväntekijöinä, ja heillä oli siihen kyllä varaa. Edevart halusi ennen kaikkea antaa runsaasti lahjoja isälleen ja sisarelleen. He olivat kovin kiitollisia pienimmästäkin, eivätköhän nyt menisi aivan sanattomiksi tästä yltäkylläisyydestä!