No ei tässä maailmassa…! Augustkin oli yhtä hämmästynyt, ja kesti hetkisen, ennen kuin hän sai kultaisen suunsa auki: Mitä hittoa… sinä täällä?
Ja sinä täällä?
Kuten näet.
Magnus tuli luo, nyökkäsi Edevartille ja oli kovin ollakseen komennellessaan äänekkäästi miehiä. Laivan irtautuessa laiturista hän lähti tärkeän näköisenä kiipeämään taloon posti kainalossa.
Senkin marakatti! Augustia pyrki naurattamaan.
Vai niin, et taida oikein välittää tuosta Magnuksesta? Mutta kerrohan ensin, mitä oikein puuhaat täällä.
Mitäkö puuhaan? Satuin tulemaan täällä maihin, ja siitä asti olen täällä ollut. Muistui mieleeni, että olit kertoillut täältä yhtä ja toista; huomasin jo heti laivasta, että tänne oli syntymässä paremmanpuoleinen kauppapaikka, ja niin menin kuin meninkin maihin, vaikka matkalippuni olikin Trondheimiin asti. Terve menoa vain! Siitä on nyt aikaa toista vuotta, hyvän matkaa toista vuotta. Entä mitä sinä täällä…? Niin, tietenkin olet tullut katsastamaan taloasi, josta silloin kerroit? Kaikki tämänpuolelaiset tuntevat sinut, enkä ole kenenkään kuullut puhuvan sinusta muuta kuin hyvää.
Miksi et kirjoittanut? kysäisi Edevart.
Kirjoittanutko? Sitä en tullut tehneeksi. Mutta sain käännetyksi sinulle viime vuonna Amerikankirjeen, minä sen tein. Muuten se kai olisi jäänyt lojumaan tänne vaikka tähän päivään asti, sillä tuo Magnus on sen vietävän lurjus! Mitä siinä muuten oli? Niin kirjeessäkö? Joutavanpäiväisiä asioita. Näin kyllä, että se oli naisihmiseltä, virkkoi August. Mutta varmaan Amerikassa ajat ovat paremmat kuin täällä, niin että aion piipahtaa tästä sinne, kun niin sopii. Mitäpä minä sinulle kirjoittamaan? Ei tämä paikka ole minusta mukava, enkä aio kauankaan enää vanheta täällä, sillä lailla asia on. Olin aikonut sähköttää sinulle ihan näinä päivinä. Jahah, sinä siis tulet katsomaan taloasi? Niinpä niin, siellä on kai yhtä jos toistakin laittamista ja korjaamista näin keväällä. Mutta mitäs minä tänne jäämään? Romeo on reima mies, ja mukaviahan kaikki muutkin talonväet ovat, sekä ukko Knoff että vanha rouva. Mutta tuo Magnus on sen tulen korvennettava lurjus! Ja hiiriäkin pelkää kuin mitäkin! Käydään taloon! Voitko lähteä noin vain?
Toiset miehet tehkööt, mitä vähän on jäljellä, vastasi August huolettomasti. Siitä minä vähät.