Ei toki. Ja lukee jo sisältä ja kirjoittaa kirjaimia. Meillä on mukana vähän lukemistakin, se on painettu sellaisilla kirjaimilla, joita käytetään siellä lännen puolessa. Hän laulaakin. Etkö laulaisi vähän, Haabjørg?
Huomenna, vastasi lapsi kuin valittaen.
Niin, olet väsyksissä, saat nukkua äidin kanssa.
Edevart: Niin, olen pannut hänenkin vuoteensa kuntoon.
Mitä kaikkea oletkaan tehnyt — sinähän olet verraton mies!
Lapsensänky oli siellä ennestään, huomautti Edevart.
Niin sänky, mutta vuodevaatteet ja kaikki muu? Sinä ajattelet kaikkea. Mutta sen parempi, hän ei ole tottunut nukkumaan minun kanssani samassa vuoteessa. Enkä minäkään hänen kanssaan… Ja Lovise Magreten huulilla leikki merkillinen hymy. Jaha, tuossa siis on Karelin talo, hän oli lähin naapuri. Poikkesin usein heillä mennessäni kylään maata myöten. Oletko sinä Edevart käynyt siellä?
Olen montakin kertaa. Olen myös sopinut kaikesta Karelin ja hänen vaimonsa kanssa — täytyyhän minun toki hommata ruokaa sellaisille vieraille kuin te.
Meillä on vähän evästä mukana. Mitä olet puhunut heille?
Että syötte heillä tänään illallista.