Täälläkö? Ei, ei!
Lapsi saisi täällä maitoa.
Ei hän ole erikoisemmin tottunut saamaan maitoa. Ei, mennään kotiin yhtä kyytiä. Sinulla on varmasti tarpeeksi ruokaa meille.
On kyllä, minkälaista on, Edevart selitti hymyillen. Olen ostanut teidän varallenne ruokaa useitakin kertoja, mutta se uhkasi aina pilaantua, niin että minun itseni täytyi syödä kaikki suuhuni.
Lovise Magrete hymyili hänkin, mutta samassa hän virkkoi säälien: Voi raukkaa!
Edevart sanoi torjuen: En minä sitä tarkoittanut. Ja huomenna haen uutta.
Sinulla ei siis ole lehmää? Eikä muitakaan elukoita?
Ei ole.
Niin, ethän asukaan täällä, niinhän kirjoitit. Heitit vain rahasi meille, etkä itse edes asu Doppenissa. Voi kuinka surullista kaikki on.
Edevart virkkoi nolona ja kärtyisästi: Viitsitkin kaikkea…!