Vai niin.

Ei. En välitä siitä. Mitäpä minä siellä? Jos ukko Knoff sattuu tulemaan kauppaan, hän ei ole näkevinäänkään; jos rouva Knoff tai neiti sattuu tulemaan vastaan, niin sama asia: ei niin paljoa että nyökäyttäisivät päätään. Ihan kuin he olisivat jumalia eivätkä tavallisia kuolevaisia. Koko kauppapaikan ainoa herrasmies on Lorensen, ja jos asia olisi hänen varassaan, he kyllä pyytäisivät minut sisään. Mutta eipäs! Kaipa pyytäisivät, virkkoi Edevart veltosti. Niin, ehkäpä. Niin, kyllä kai he muuten olisivat pyytäneet meidät sisään ja puhelleet ja pitäneet kuin vierasta ainakin. Olen varma siitä, että kaikki se johtuu vain siitä, että he eivät osaa englantia, mutta eivät tahdo myöntää sitä. En välitä siitä tuon vertaa, mutta olenhan minä paremmissa vaatteissa kuin Julia ja olen nähnyt enemmän maailmaa kuin kaikki Knoffit yhteensä, sillä asuin Amerikassa monessakin paikassa. Pikku Haabjørgilla on niin kauniit vaatteet, ettei Julialla eikä hänen äidilläänkään ollut aavistustakaan sellaisista pikkutyttönä ollessaan. Mutta katsohan nyt minuakin — sekä päältä että alta —

Lovise Magrete kohotti kahdella sormella hamettaan, näyttäen valkean pitsialushameen reunaa.

Muistatko, virkkoi Edevart väliin, kuinka sinulla oli vain tavallinen hame ja paita eikä mitään kaulassasi, kun silloin ensi kerralla tulit tiellä minua vastaan – –?

Lovise Magrete katsoi häneen ihmeissään. Kuinka Edevart saattoikaan muistella hänen köyhyyden päiviään ja nöyryyttää häntä tuolla tavalla!

Niin, ei minulla ollut siihen aikaan liikoja vaatteita, hän vastasi loukkaantuneena.

Ei, en minä sillä, tarkoitin vain, että muistatko, kuinka kaunis olit silloin? Se ihan kuin iski minuun — se oli niin omituista — rakastuin sinuun heti siinä paikassa. Näin vaatteidesi alta ruumiisi liikkeet; se oli niin kaunista, että rakastuin silmittömästi. En osaa sanoa, miten oikein tulin takaisin veneeseen ja miten alus hinattiin lahdenpohjukasta.

Et kai sentään tahdo, että minun pitäisi yhä vielä sillä tavoin pukeutua?

Edevart ei vastannut.

Tämä ei näyttänyt Lovise Magreteen ollenkaan tehoavan. Hän torjui oitis luotaan mokoman ajatuksen, joka oli käynyt hänelle vieraaksi. Sanoi sitten: Mutta se on ainakin varmaa, etten enää lähde koko kauppapaikkaan!