Edevart vastasi juoheaan: Vai ei se ollut oikea…?
Ei ollut. Se oli minun omani. Kas tässä hänen! Juokse sukkelaan vaihtamaan!
Lovise Magreten oma…? Edevart ihmetteli juostessaan. Hän oli talossa hyvä tuttu, tunsi paikat, mutta e tavoittanut tyttöä ennen kuin keittiössä.
Kääröt oli vaihdettu käden käänteessä, mutta taloudenhoitajatar Ellingsen, joka oli naimisissa Magnuksen kanssa, puuhaili jotakin keittiössä. Hän tunsi heti Edevartin ja kasvot lehahtivat punaisiksi, mutta hän katso mieheen tyynesti ja pitkään irrottamatta tästä silmiään Edevartin tervehtiessä ja astuessa lähemmäs hän hymyili. Entinen neitsyt Ellingsen oli ennallaan, vaikka olikin joutunut naimisiin ja vaikka hänellä olikin paksu kultasormus keskisormessa. Oli aivan samanlainen kuin ennenkin, hihat kyynärpäihin saakka ylös käärittyinä, käsivarret nuortean pyöreät niinkuin ennenkin. Hän ei ollut ollenkaan muuttunut.
Näkeepä kerran tätäkin miestä! hän huudahti.
Mitäpä minä itseäni näyttelemään, kun sinä kerran olet naimisissa! ivastasi Edevart äreästi.
Entäs sinä? Etkö itsekin ole naimisissa?
En toki, siitä hulluudesta olen vielä säästynyt.
Olen kuitenkin kuullut kerrottavan, että olet taas löytänyt Haakon
Doppenin vaimon.
Niin, tavallaan kyllä. Hän tuli Amerikasta ja tahtoi nähdä vanhan kotinsa, enkähän minä voinut ruveta kieltelemäänkään, selitteli Edevart arkaillen.