Kun Edevart oli illalla mennyt makuulle, tuli Augustkin veneeseen ja ryömi hänkin purjeen alle. Hän oli kuin olikin ostanut sekä hanurin että kultaiset kellonperät, ja Edevartille hän tarjosi sikarin täydestä laatikosta.
Ostitko takin? kysyi Edevart.
August löi huudahtaen polveensa. Se unohtui! Niin, niin, mutta ehtiihän sen vielä huomennakin. Muuten nämä olivat kurjat markkinat siihen verraten, mihin hän oli tottunut, mistään ei voinut saada revolveria.
Aamulla August meni maihin sanoen lähtevänsä ostamaan takkia ja sitten palaavansa takaisin, sillä oli viimeinen markkinapäivä. Hyvä. Edevart odotti, mutta Augustia ei kuulunut. Edevart odotti puoleenpäivään asti, sitten hänkin meni maihin ja lähti kuljeskelemaan paikasta toiseen. Hän pysähtyi kuten tavallisestikin kellojuutalaisen kohdalle.
Mistä sinä olet? kysyi Papst.
Edevart selitti.
Kenen poika olet?
Edevart mainitsi vanhempansa, mutta Papst ei tuntenut heitä. Hän kyseli, mitä poika täällä teki, kuinka vanha hän oli, mikä hänen nimensä oli, aikoiko hän talvella lähteä Lofooteille, ja Edevart vastaili ja selitteli. Kysyttyään kysyttävänsä Papst kääntyi toisten puoleen.
Augustia ei näkynyt missään. Edevart meni Mattean ravintolaan, August oli ollut siellä tänään kahdesti, mutta oli taas lähtenyt tiehensä, oli ollut kovin hienona, ihka uusi musta verkatakki oli hänellä ollut ja kultavitjat, niin tyttö kertoi. Edevart odotti toveriaan ravintolassa hyvän aikaa, mutta lähti sitten jälleen tiehensä.
Kauppiaat olivat nyt touhussa kokoillessaan myymättä jääneitä tavaroitaan ja valmistautuessaan kotimatkalle. He olisivat antaneet Edevartille lukemattomia tavaroita pilahinnasta, kaulaliinan, silat ja pitkävartisen piipun. Tule katsomaan, ennen kuin pakkaan ne kokoon, ole hyvä! Tässä on ensi luokan partaveitsi, sitä näyt tarvitsevan, saat sen millä hinnalla vain tahdot, melkein ilmaiseksi! Edevartin poskiin oli alkanut nousta sakeaan maitohaivenia ja hän osti partaveitsen, mutta punastui samassa ja häpesi kovin.