Niin, Haakon ei ole oikeastaan tullut takaisin lasten luo, he vain ovat päässeet hänen jäljilleen.
Mutta kun he hänet löytävät ja ottavat kotiinsa — en ymmärrä, aiotko sinä olla yhtaikaa naimisissa kahden miehen kanssa?
Mitä minun pitää tehdä? valitteli Lovise Magrete kyynelten kihotessa silmiin. Mutta minun kyllä täytyy lähteä Amerikkaan, niin he kirjoittavat.
Oliko sekin viime kirjeessä?
Taaskin Lovise Magretella oli heti samassa vastaus valmiina. Edevarthan saattoi vaatia kirjettä nähtäväkseen ja antaa englantia taitavan ystävänsä Augustin tulkita sen. Se ei saanut tapahtua; niinpä hän sanoa sukaisi sukkelasti: Ikävä juttu, että tulin polttaneeksi koko kirjeen. Olisit mielelläsi saanut sen lukea.
Vai poltit sinä sen?
Poltin. Jottei kukaan olisi saanut tietää minun olevan naimisissa. Tein niin etupäässä sinun itsesi vuoksi.
Kumpikin vaipui pitkäksi aikaa mietteisiin. Vaikka koko juttu olisi ollut pelkkä hätävalhe, jonka avulla Lovise Magrete toivoi pääsevänsä eroon hieman kiusallisesta tilanteesta, siitä tuli kuin tulikin ratkaisu. Hän ei voinut peruutua sanoistaan.
Niin, niin, virkkoi Edevart vihdoin. Kaikki on siis lopussa.
Hyvä Luoja, niin on! vastasi Lovise Magrete. Tietysti hän oli nyt lempeä ja surullinen, puhui melkein lakkaamatta ja itkikin hiukkasen, mutta näytti hänkin hyvin jaksavan sen kestää.