Mikä nyt neuvoksi? virkkoi August.
Kysyt minulta samaa mitä minä sinulta.
Niin, mutta miksi ihmeessä tulit tänne? Kai sinulla oli jotakin mielessä? Olin täällä laiturilla heidän lähtiessään. Hän matkusti pois.
Jäin niin yksin, eikä minulla ollut mitään tekemistä. Pistäydyin tapaamaan sinua.
Kunpa päästäisiin täältä pois kumpikin! murahti August vaipuen mietteisiinsä.
Edevart: Minusta ei ole mihinkään lähtijäksi, olen aivan rahaton mies.
August: Onhan sinulla kello ja kultasormus…
Mutta Augustkaan ei tuntunut olevan sen iloisemmalla tuulella. Mutisi vain synkästi itsekseen olleensa tomppeli ja toisten pitäneen häntä narrinaan.
Edevartia tavallaan lohdutti, kun joku toinenkin oli tehnyt tyhmyyksiä. Hän rupesi tutkailemaan ystävältään kaikkea. Ei hän saanut tietoonsa mitään, mutta aavisti sentään, että koska August oli oleillut samassa paikassa jo vuoden ja erinäisiä päiviä lisäksi, siihen täytyi olla jokin syy. Varmaan hän oli samasta syystä hävittänyt kultasormuksensa. Edevart ei hellittänyt, vaan tiukkasi: Mihin sinun kultasormuksesi on joutunut?
August: Mihinkö joutunut? Itsepähän tiedän, missä se on.