Etkö saa sitä takaisin?
Ei oikein siltä näytä.
Etkö pääse tapaamaan sitä naista?
Tapaan toki, joka päivä. Mitä sinä oikein urkit?
Niin, eipähän se minuun kuulu, myönsi Edevart, mutta kuka hän on?
Sitä minä en sano, vastasi August.
Ka olkoon, minun puolestani.
Sillä hän on liian korkealla oksalla, enkä minä sitä sano. Mutta ihan on kuin itse paholainen olisi mukana pelissä. Nyt on mennyt lopuilleen kaksi vuotta.
Kyllä tunnen tuon!
Mutta tiedä se, Edevart, että jouduin siihen ilman omaa syytäni.