Parempi etelään kuin pohjoiseen. Mitäs meillä on Poldenissa tekemistä? Mennään etelään niin pitkälti kuin suinkin saadaan matkarahoja kokoon, ja sitten mennään maihin. Minä otan hanurin mukaani.
<tb>
Edevart souti Doppeniin. Hän oli nälissään päästessään perille ja alkoi heti etsiä ruokaa. Leipää ei ollut, mutta vähän korppuja, laivakorppuja, sekä savustettua lihaa, mutta ei voita. Hyvä näinkin.
Oli autiota ja tyhjää. Vuoteet oli siististi laitettu, kaikkialla talossa oli pestyä ja puhdasta, mutta ei ainoaakaan elävää sielua. Seinät olivat vaiti. Jos Edevartilla olisi ollut ryyppy mukanaan, hän olisi varmasti sen ottanut.
Ulkona rakennusten ympärillä kaikki oli vihantaa. Niittytilkut olisi pitänyt aikoja sitten niittää, mutta perunan Karel oli kitkenyt ja mullannut. Lovise Magretella oli ollut sydäntä luopua tästä kaikesta!
Edevart käyskenteli omalla tilallaan myöhään iltaan, asettui lopulta heinälatoon omaan vuoteeseensa. Pimeä sakeni yhä sakeammaksi, kosken kohina kantautui korviin. Hän tunsi olevansa yhä yksin ja hylättynä maan päällä — iso, roteva mies surkutteli itseään ja itkeskeli hiljalleen.
Aamulla hän löysi sormuksen pöydän laatikosta. Häntä ihmetytti, että tämä oli se helmisormus, joka oli saatu Anders Vaadelta, mutta ei se toinen sormus, jonka Lovise Magrete ehkä itse oli ostanut — Edevart ei ollut tullut ottaneeksi asiasta sen tarkempaa selkoa. Herra nähköön, Lovise Magrete oli ihmeellisen hyvä, ehkäpä oli täten koettanut oikein ilahuttaa yksin jäänyttä jättämällä Anders Vaaden lahjan tänne. Sekin ajatus sai Edevartin niin mielenliikutuksen valtaan, että taas kieri kyynel silmään.
Edevart meni etsimään viikatetta sitä kuitenkaan löytämättä. Missään ei näkynyt viikatteen kuvaakaan. Eipähän Haakon Doppen ollut vaivannut itseään sellaisella, ja vaimoparan oli kai täytynyt pyytää naapuria tekemään heidän heinänsä. Niin kai asia oli.
Edevart souti Karelin luo lainaamaan viikatetta ja kovasinta. Hän sai pyytämänsä. Karel sanoi, että olisihan hän voinut lähettää poikansa Doppeniin heinät niittämään, mutta ei tiennyt, oliko hänellä siihen oikeutta. Mutta perunan he olivat kitkeneet ja mullanneet.
Poikasi ottakoot perunat kitkemis- ja multaamispalkastaan, lupasi
Edevart.