Suuria muutoksia kahtena viime viikkona.
Jo laivaa Edevart oli hämmästyksekseen tavaillut oman nimensä alakannella näkemänsä tavaralaatikon kupeessa. Hän rupesi katselemaan ympärilleen tarkemmin ja huomasi, että oli vielä toisiakin laatikoita, myttyjä ja tynnyreitä, joissa niinikään oli hänen nimensä. Niitä oli kokonainen iso tavaralähetys. Olipas tämä jotakin! Edevart kutsui toverinsakin katsomaan pyytäen kuulla tämän ajatuksen August sanoi oitis. — Ne ovat tietenkin häneltä! — Keneltä ihmeen häneltä? — Ka, siltä naiselta, joka lähti Amerikkaan. Nämä tavarat ovat Trondheimista. — Edevart sujautti kätensä taskuun. Tietysti! hänellä oli yhä vielä taskussaan Paulinen kirjoittama pitkä tavaraluettelo. Lovise Magrete ei siis ollut voinut saada sitä käsiinsä, ja vaikka olisi saanutkin, niin milläpä rahoilla hän olisi ostanut tavaroita sellaiset määrät! Pahus tämän arvoituksen selvittäköön!
Edevartin matkalippua kirjoittaessaan perämies virkkoi hänen nimensä kuullessaan: Jahaa! Meillä on teille tavaroita. Niitä onkin koko joukko.
Edevart oli vähällä jo vastata paukauttaa, ettei hän tiedä mitään koko asiasta, kun August ehätti väliin sanomaan: Eipähän se mies ensimmäistä kertaa osta koko kaupan täyttä tavaroita kerrallaan!
Toverusten arvo kohosi kovasti toisten matkustajien silmissä, heihin katsottiin kunnioittaen, vaikka he matkustivatkin vaatimattomasti kansilipulla. Varmaan suuren kauppamiehen oikkuja.
Kotisatamassa arvoitus selvisi. He näkivät Joakimin ja Teodorin tulleen Karoluksen kahdeksanhangalla hakemaan tavaroita kotiin. Siinä oli selitys: Joakim oli palannut Kvæ-vuonolta runsaat sillirahat kukkarossaan ja pelastanut kaupan.
Augustkin oivalsi sen oitis, mutta se ei vaikuttanut häneen yhtä valtavasti, hän ei mennyt "polvilleen". Kun perämies tuumi, että tavaroita oli varmaan kymmenentuhannen kruunun arvosta, August virkkoi rauhallisesti: Hänellä onkin oikein paremmanpuoleinen kauppa Poldenissa! — Onko sitten tarkoitus ajaa Gabrielsen nurin vielä toiseen kertaan? — Hm, tuumi August, ei kai siinä lopultakaan ole muuta neuvoa.
Edevartilla ei ollut sisua lyöttäytyä mukaan tähän hauskanpitoon. Hän tunsi itsensä nöyryytetyksi eikä kyennyt sitä salailemaan. August puheli hänelle yrittäen rohkaista toveriaan: viime kerralla hän ja Edevart olivat tulleet Poldeniin mahtavina miehinä ja nähtävyyksinä, eivätkä he tälläkään kertaa suinkaan tulleet kulkureina eivätkä kerjäläisinä. Aina toki jotakin valkenee, älä huoli surra! lohdutteli August.
Joakim tervehti heitä hieman hämillään: Lähettivät meidät hakemaan kaikkia sinun tavaroitasi. Pauline ei antanut siunaaman rauhaa.
August virkkoi itsetietoisesti, hymyillen alentuvan ystävällistä hymyä kuin anteeksi pyydellen: Kuinka tiesit meidän tuovan tavarat juuri tässä laivassa? Etkö luule Paulinen saaneen sähkösanomaa! Edevartista ei ollut mihinkään.