He latoivat kaikki hyllyille, pistivätpä niiden täytteeksi tyhjiä laatikoltakin. Lopulta koju ei näyttänytkään enää kovin tyhjältä, joten August saattoi rohkaisten sanoa: Kiittäisinpä onneani, jos omistaisin tämän kojun tämmöisenään kaikkineen päivineen.
Onhan sinulla osasi tässä, huomautti Edevart.
August virkkoi kuin torjuen: Puhutaan siitä sitten joskus toiste. Entä mihin se mies joutui — se Teodor, tarkoitan, joko livisti tiehensä? Eipä silti, hyvä näinkin, en minä häntä kaipaakaan seuraani. Mitä minun pitikään sanoa: Mattea on täällä.
Kuka? — Ai niin, vai on Mattea täällä!
Heillä on täällä kauppa. Mennäänkö sinne? He myyvät ruokaa kojussa,
Mattea miehensä kanssa.
Oletko tavannut hänet? kysäisi Edevart.
Olen kyllä. Mutta en ole enää hänelle suutuksissani, en minä naisten kanssa tappelemaan, vaikka veisivätkin sormukset ja kellot mennessään. Ei sinulla satu olemaan rahaa mukanasi?
Enpä ole ihan ilmankaan.
Lainaa minulle pari talaria. Asiasta toiseen: Knoff aikoo rakentaa koskeesi myllyn.
Mitäh — tuleeko tuumasta sittenkin tosi?