Kävivät katsomassa tilaasi, nimittäin ukko Knoff ja Romeo, itse soudin heidät sinne. Kyllä siitä tulee tosi. Mitäs tuumit, August? he kysyivät, sillä he huomasivat, että olin ollut myllyjä rakentamassa ennenkin. Silloin selitin kaikki: Turpiinimylly, ilmainen käyttövoima, rukiit laivalasteittain suoraan Venäjältä. Ja he nyökäyttivät päätään. Ja Edevart Andreassenistä mylläri, hän hoitaa koko laitoksen.. Nyökkäsivät taaskin. — Niin, tässä se Mattean koju onkin.
Mattealla oli iso koju, siinä oli monta pöytää ja monta jakkaraa ja rahia. Samat pöydät, joiden ääressä Mattea oli häärinyt tyttönä ollessaan Nilsin morsiamena. Koeteltuaan yhtä jos toistakin aviopari oli ruvennut ravintolanpitäjiksi, olivat kai luopuneet Ofotissa olevan talon hoidostakin.
August oli kuin kotonaan ja pyysi pulloaan. Tässä on toverini, tunnetko hänet?
Kyllähän Mattea Edevartin tunsi.
Vai täällä sitten tavataan! virkkoi Edevart.
Siltäpähän näyttää, sanoa töksähdytti Mattea tylysti.
Edevart hymyili: Tunnen tuon orkosen, joka on tuolla katossa. Se tuli silloin kerran täällä rähäkässä.
Hahhahhaa! August nauroi ääneensä hyväntahtoista nauruaan.
Matteaa ei naurattanut, hän tiuskaisi kiivaasti Edevartille, että tämä oli kerran lähettänyt hänen miehelleen liian tiukan karhuamiskirjeen. Oikein hävyttömän kirjeen, hän vakuutti.
Edevart vastasi pelkurimaisesti ja kuin lepytellen: Vai oli se hävytön?
En itse lukenut sitä läpi.