He menivät takaisin Mattean kojuun. Oli tullut lisää väkeä, nämä olivat saaneet tilaamansa voileivät ja kahvin. Vapautuessaan tarjoilijan tehtävistä Nils oitis livahti keittiöön. August naukkaili käyden yhä puheliaammaksi. Hän oli saanut uusia kuulijoita, — mielikuvitus alkoi jo laukata valtoimenaan. Hän kyllä puhui ikään kuin ainoastaan Edevartille, mutta vilkuili samalla oikeaan ja vasempaan haastellen niin äänekkäästi, että kaikkien täytyi kuulla. Nyt hän taas oli oikeassa olossaan.
Muistathan sen silkkivyön? hän kysyi kovalla äänellä Edevartilta. Tiedätkös, minulle tarjottiin siitä suuret rahat, kun silloin lähdin etelään päin.
Etkö antanut pois?
Ehei, se nyt vielä olisi puuttunut! Sillä kun tarjotaan neljäsataa, niin kapine on kahdeksansadan arvoinen, sen lapsikin käsittää. Mutta enpä ruvennut siitä tinkimäänkään, minulla oli muutakin tekemistä niinä päivinä, täytyi pitää silmällä, kun Magnus oli yöllä satamalaiturilla hoitamassa tavaroiden purkamista ja lastausta. Se on totta, ethän tiedäkään, mistä minä puhun, mutta minun oli hoideltava Magnuskin loppujen lopuksi.
Hoideltava Magnus? — mitä tarkoitat?
Etkö sitten usko?
Mitä sinä hänelle teit?
Mitäpä minä mokomalle onkilierolle? Annoin vain, minkä tarpeessa oli.
Ohoh! Et suinkaan ampunut häntä?
Ja miksi en olisi ampunut!