Hm. Miksikö? August vastasi viekkaasti: Tahdoin parantaa hänet hiirienpelostaan. Eikös se ollut ystävällinen teko? Samalla tavallahan merillä parannetaan merikipua: työnnetään kaikki takaisin suuhun, takaisin suuhun — — —
Etkö osaa pitää suutasi kiinni! tiuskaisi Mattea. Etkö näe, että täällä on ihmisiä syömässä!
Mielipiteet tuntuivat käyvän vähän ristiin. Joku kysäisi Augustilta:
Mutta miten sitten kävi? Eikö hän käynyt sinun kimppuusi?
Enkös jo sanonut, että pehmitin miestä kivellä? Ei näet ymmärtänyt, että tarkoitin hänen parastaan.
Mutta kuulijoiden kylmyys sai Augustin mielialan painumaan. Hän ei sietänyt moitetta. Ehkäpä kaikki oli vain hänen omaa sepittämäänsä. Ainakin hän oli liiaksi humalassa ja puhui pelkkää roskaa.
<tb>
Edevart seisoi myyntikojussaan käyden kauppaa. Alku ei tuntunut lupaavalta, mutta joka kerta, kun joku osui hänen kojulleen, tuli hän pian takaisin tuoden toisia tullessaan. Edevart oli näet tehnyt tiukan päätöksen, että antaa tavaroiden mennä, mistä hinnasta ihmiset vain ottavat, panee koko nelihangan lastin menemään mistä hinnasta tahansa.
Augustista hänellä ei ollut suurtakaan apua. Silloin tällöin tämä sukeltihen näkyviin, mutta oli koko ajan aika tuulessa ja valmiina mihin tahansa. Hänen entinen huimapäisyytensä ei ollut suinkaan vähennyt, ja hän selitteli Edevartille uusia suunnitelmiaan, jotka olivat toinen toistaan suurenmoisempia ja ihmeellisempiä. Edevartin olisi esimerkiksi pitänyt myydä nelihankansa ja ostaa rahoilla posetiivi.
Edevart pudisti päätään.
August: Jospa saisin posetiivin, ostaisin tuolta sirkusteltasta pienen karhunpennun ja lähtisin kiertämään maailmaa, ja varmasti käärisin kokoon enemmän rahaa kuin sinä seistä sojottamalla kojussasi.