Miksi se mies juoksi tiehensä?
Sitä en tiedä.
Seppä oli jo häviämäisillään näkyvistä, eikä Edevart huolinut lähteä ajamaan häntä takaa. Mitäpä häntä liikutti, vaikka mies juosta pyyhkikin pitkin katua! Edevart palasi takaisin samaa tietä, jota oli tullutkin, jäsenet jäykkinä ja velttoina. Hän tapasi taas Teodorin, joka seisoi yhdessä vanhan Papstin kanssa, ja Papst piteli tätä hihasta kiinni. Ukko oli aivan haltioissaan.
No viimeinkin näkee rehellisen ihmisen! huudahti vanha kellojuutalainen. Edevart hoi, tule tänne! Minun kimppuuni hyökättiin, yrittivät ryöstää ja tappaa minut, ja tässä on niistä rosvoista toinen.
Edevart katsoi vuoroin toista, vuoroin toista, kysyi lopulta
Teodorilta: Olitko sinä Papstin kimpussa?
Minäkö? ihmetteli Teodor kovin viattoman näköisenä. En toki enempää kuin sinäkään.
Kyllä hän oli mukana! väitti Papst tiukasti. Oli toinenkin mies, mutta hän pääsi livistämään tiehensä. Olin juuri paneutunut makuulle, kun huoneeseen tulee mies; tunnen hänet, hänellä on mustat kasvot, musta parta, musta leuka, hirveän näköinen; Papst tuntee kaikki — hän on seppä. Mitä hän tahtoo? Ostaa kellon. — Ei, ei, olen jo makuulla, huomenna sitten! — Eipähän kuin juuri tänä iltana, nyt heti, sillä hänen on oitis lähdettävä matkaan. Aloin pelätä, aavistin kaiken. Käytävässäkin oli joku, heitä oli kaksi samassa juonessa. Se musta mies on rupeavinaan kauppoihin minun kanssani, ja kun pistän rahat lompakkoon, silloin sieppaa koko lompakon ja livistää tiehensä. Sellaista syntiä ja pahuutta, ja vanhalle Papstille vielä! Makaan avuttomana, hän voi heittäytyä kimppuuni ja kuristaa kuoliaaksi. Minua pelotti hirveästi, en uskaltanut huutaa. Se oli hirmuista! Hän aikoi kuristaa minut! Rahat tänne, lompakko! Taoin kädelläni sänkyä merkiksi, että teen niinkuin hän tahtoo sekä näyttääkseni, kuinka minua pelotti. Sitten kuulen jonkun tulevan käytävästä — se oli tämä mies tässä!
Minäkö? huudahti Teodor taaskin. Näittekö minut?
Ole ääneti! — Sen miehen piti välttämättä saada ostaa kello. Silloin olin jo niin suunniltani, että sanoin: Jos olet tullut ryöstämään rahojani, ne ovat lippaassa! — Eipähän kuin päänalusen alla! sanoi se toinen käytävästä. Eikö teitä muka siis ollut kaksi?
Minä vain tulin… alkoi Teodor selittää.