Niin, ja näit, että pistin lompakon lopuksi päänalusen alle. Ole vaiti!
Minähän tulin paljon aikaisemmin kuin seppä ja lähdin kohta, kun olin saanut tilini tehdyksi. Enkö tehnytkin selvää kaikesta?
Hän muka vain tahtoi ostaa kellon. Minä pelkäsin henkeni puolesta ja rukoilin ja vapisin sängyssä. Lippaassa, sanoin vieläkin, lippaassa! Se mies sanoi: Avain tänne! Päänalusen alla! sanoi taas se toinen käytävästä. Se oli kamala hetki, pahempi kuin kuolema, kaksi murhamiestä! Silloin se mies kai kuuli jotakin, koska rupesi äkkiä kuulostamaan ja pälyilemään arkana ympärilleen. Sukkelaan! sanoi se toinen käytävästä, ja silloin tämä lähtikin ulos ovesta. Ja sinä, hyvä naapuri, sinä olit mukana, se on ihan varma!
Teodor: Jo tuli maailman pisin valhe! Näittekö muka minut, sanokaapas! Kävin tilittämässä kahdeksan kelloa, jotka olin myynyt, ja enkö tilittänyt niitä ihan rehellisesti? Tekisipä mieleni tietää, mitä teillä voi olla valittamista.
Tilittämässä ja tilittämässä! jahkaili Papst. Olit samassa juonessa sepän kanssa!
Kuinka voin olla hänen kanssaan samassa juonessa, kun seppä tuli vasta paljon myöhemmin.
Edevart: Mistäs tiedät, että seppä tuli vasta paljon myöhemmin?
Jaa, jaa! sanoi Papstkin, mistäs sen tiedät?
Mistäkö sen tiedän?… Teodorin nokkelaan päähän tuntui välähtävän sukkela tuuma: Tapasin sepän vasta tuolla kadulla tullessani luotanne tilittämästä kellojanne. Lienee vaikka ollut tulossa sinne teidän, Papstin luo. En tiedä siitä mitään.
Miksi pysähdyit juuri tähän? Olitko Papstin luona toistamiseen?