Enkä ollut; ilman vain kävelin omia aikojani.
Minä sieppasin vaatteet ylleni ja juoksin kadulle, niin silloin tämä mies oli tässä näin. Kyllä hän oli samassa juonessa, tietysti hän nyt tuli katsomaan, miten työ sujui. Auta minua, Edevart!
Mitäpä Edevart saattoi tehdä? Kaiken kaikkiaan ei ollut tapahtunut mitään, Papst ei ollut menettänyt killinkiäkään, oli vain säikähtänyt pahanpäiväisesti. Mutta kertomus oli varmasti totta: seppä oli juossut karkuun, Edevart itse oli yhdyttänyt tämän ja tapellut hänen kanssaan. Niin, itse toiminnan hetkenä seppää olikin ruvennut jänistämään, niin että hänen piti päästä pois koko paikalta. Mies ei ollut ammattivaras; ehkä tämä oli vasta ensimmäinen yritys. Stomarknesin markkinoilla ei ollutkaan suurvarkaita, pahaisia aloittelijoita, ihan oppipoikia vain, jotka säikähtivät vähimmästäkin ja painuivat oitis käpälämäkeen. August tiesi kertoa oikeista varkaista ja rosvoista; varmasti häntä vielä tänä iltana naurattaa saadessaan kuulla sepän paosta!
Mutta käytävässä ollut mies teki asian vakavammaksi. Käytävästä hiljaisella äänellä puhutut sanat ilmaisivat, että varkaalla oli ollut apuri. Poliisi voisi ehkä saada miehen kiinni, mutta kuka täällä oli poliisi? Tässä rauhallisessa pikku kauppalassa oli joka mies oma poliisinsa; niin oli ollut aina ennenkin, ja kaikki oli sujunut hyvin. Oliko käytävässä ollut mies Teodor? Ei Teodorkaan ollut oikea, täysinoppinut varas, vaan luihu näpistelijä; hän saattoi kyllä kiven takaa kurkistella kun toinen teki työn. Edevart ei luottanut Teodoriin. Mutta toiselta puolen — saattoiko uskoa niin kömpelösti suunniteltua ryöstöyritystä? Kaiken kaikkiaan, eihän tässä ollut tapahtunut yhtään mitään, ei varkautta, saati sitten murhaa. Papst vain oli pelästynyt pahanpäiväiseksi.
Edevartin seistessä mietteissään Teodor virkkoi ikään kuin mielistellen: Mutta minkä näköinen sinä olet! Oletko loukannut itsesi?
Edevart: Olit juuri puheissa miehen kanssa?
Niin olin, vastasi Teodor, se oli Henrik Sten.
Olisiko hän voinut olla käytävässä?
Teodor huudahti oitis: Sinäpä sen sanoit! Saatpa nähdä, että se oli juuri Henrik Sten! Sillä hän ja seppä ovat aina olleet hyvät kaverit. No, mitäs nyt sanotte? hän ilkkui voitonriemuisena Papstille.
Papst vastata tokaisi: Ei puhettakaan! Minä menen vaikka valalle — — —