Mutta Teodor tuntui käyvän yhä rohkeammaksi. Hän heristi muutaman kerran nyrkkiään Papstin nenän edessä uhkaillen samalla, että Papst joutuu vielä löyhästä suustaan oikeuteen.
Sinä olit mukana! Papst toisteli järkähtämättä ja paikaltaan hievahtamatta.
En välitä teidän puheistanne! selitti Teodor ylpeästi ja meni tiehensä.
Papst ja Edevart jäivät kahden kesken. Edevart halusi lohduttaa ukkoa: No kaikenlaisia roistoja pitää ollakin, kun eivät anna vanhalle miehelle yörauhaakaan!
Papst pudisti päätään: Niin, niin, se oli se seppä. Hän aikoi kuristaa minut. Kamala hetki!
Ajattelinkin jo, että jotakin mahtoi olla hullusti. Itsekin satuin juuri vastakkain saman sepän kanssa.
Mitä? Täällä kadullako? Samanko rosvon kanssa? Siinä nyt näet, semmoinen mustanaamainen mies, murhamies. Löitkö hänet edes tajuttomaksi?
En lyönyt, hän sai minut maahan.
Mennään ilmoittamaan poliisille!
Olipa hyvä, että lompakkonne oli arkussa, tuumi Edevart.