Nyt Joakim oli vihdoin viimein saanut irrotetuksi koljan nipusta ja vetäisi Edevartia päin naamaa raa'alla kalalla. Sen nähdessään August väistyi vähän syrjemmäksi ennättääkseen, jos niin tarvittaisiin, ottaa jalat alleen. Edevart syljeskeli ja kuivaili naamaansa.
Joakim kääntyi nyt Augustiin päin tullen hitaasti kohti: Huomispäivänä revin maahan koko tallinne. En tahdo joutua ihmisten hampaisiin; miehellä on talli, mutta ei hevosta!
Niin, kyllä sinun on saatava hevonen, myönsi August.
Mistä, jos saan kysyä?
Nyt Joakim oli tullut niin likelle, että August siirtihen hiukan edemmäs, ennen kuin vastasi: Tuo Edevart ei ottanut uskoakseen, että sinä tulisit ilman hevosta toimeen talossa, jossa on viisi lehmää.
Minäkö en muka uskonut? huudahti Edevart kuin puusta pudonneena.
Vai ei Edevart uskonut! Vai olisi hänen vielä pitänyt uskoa! jahkaili
Joakim kiukustuneena. Eikä minulla ole viittä lehmää, vaan kolme.
Niin, ja yksi lehmä Hosean navetassa.
Mistä sinä sen tiedät?
Siis neljä, vastasi August.