August ei ollut kysymystä kuulevinaankaan vaan jatkoi: Kerran soitin kuninkaallekin.
Lasket leikkiä!
Taka-Intian kuninkaalle soitin. Hän oli musta kuin kekäle ja hänellä oli torahampaat ja hänen ympärillään seisoi monta tuhatta miesmurhaajaa, mutta siitä huolimatta me kumpikin, hän ja minä, tulimme hyvin toimeen keskenämme. Soita nyt minulle tanssia, August! sanoi kuningas.
Mikä hänen nimensä oli?
Kaphavaripeilinglog.
Mikä kumma? Sehän vasta nimi oli!
Niin, se oli hänen nimensä, sanoi August ylpeästi. Kaphavaripeilinglog.
Siellä vasta olisit nähnyt, oliko hänellä korvissaan renkaita.
Ne killuivat olkapäihin saakka ja olivat kootut kaikkien hänen
vihollistensa hampaista. Minä lahjoitin hänelle hanurini.
Annoitko pois hanurisi?
August hymyili raukeasti: Joo, mutta sen minä sanon sinulle, Edevart, etten tehnyt sitä ilmaiseksi. Sain monta arkun täyttä.
Edevartin ilme näytti tyhjältä, hän ei käsittänyt: monta arkun täyttä — mitä?