August viipyi hardangerilaisen aluksessa koko talven ja oli laivurille avullisena kalanostossa ja muissa töissä, mitä milloinkin sattui olemaan, esimerkiksi tarpeen tullen kalanperkaajan sijaisena, sillä August pystyi siihenkin. Sanottavaa palkkaa hän ei tosin saanut, mutta aina sentään ruoan ja asunnon, eikä August näyttänyt niin köyhältä, että hänen olisi tarvinnut vaatia killinkejä jokaisesta työstä, minkä teki, hän oli pikemminkin kuin vieras, joka oli tullut kyläilemään. Valoisina kesäiltoina hän istui pelaamassa korttia laivuri Skaaron kanssa voittaen ja menettäen pähkinöitä, saattoi ottaa ryypynkin seuran vuoksi, mutta ei koskaan suostunut ottamaan sen enempää. Siis vakava ja sopiva kalliokalankuivaaja, hänessä ei näyttänyt olevan mitään vikaa. Jutellessaan kokemuksistaan vieraissa maissa hän miedonsi mehevimpiä juttujaan, ja laivuri, joka ei tuntenut muuta kuin Hardangerin, Bergenin ja Lofootit, kuunteli halukkaasti. Jonkin aikaa kesärajan [kesäraja, Sumarmaa, on huhtikuun 14. p. Siitä kalastajat laskevat kesävuosipuoliskon alkavan] jälkeen Lofootien-kalastus päättyi ja Lokki oli ottanut lastia viimeistä jalkaa myöten. Edevart tuli alukseen luotsatakseen sen Länsivuonon poikki; siitä hänellä ei tosin ollut luvassa sanottavaa palkkaa, mutta hän sai runsaasti ruokaa. Ihanana kevätyönä auringon paistaessa ja hiljaisen myötäisen vetäessä Lokki ui Poldeniin ja sen kiinnitysköysi vietiin maalle. Yltympäri seisoi mäkirinteillä ihmisiä katselemassa uhkeaa näkyä.

<tb>

Kalanpesu alkoi ryypyn ja rinkelin tarjonnalla koko joukolle. August kierteli pullo kädessä ja Edevart jakeli rinkeleitä. Pesusta maksettiin sangen hyvä palkka, se kun oli raskasta ja likaista työtä, niin ja niin paljon 120 kalalta, "isolta sadalta". Miehet nostivat kalat lastiruumasta, ne ladottiin veneisiin ja soudettiin rantaan; siellä seisoi miehiä ja muutamia naisiakin vedessä polviaan myöten pesemässä kaloja, joista oli poistettava kaikki hyytynyt veri ja musta mahakalvo ja saatava valkoista tavaraa. Pestyt kalat kannettiin pois kahden miehen paareilla ja jaettiin tasaisesti kallioille. August johti Edevart rinnallaan koko hommaa Lokin kannelta käsin. Sieltä he näkivät kaikki, huusivat silloin tällöin, viittoilivat ja antoivat ohjeita veneille. Karolus ansaitsi nyt kahdeksanhangallaan kosolti rahaa, isolla veneellään hän toi maihin ison sadan kerrallaan. Laivuri Skaaro kävi usein maissa katsellen kuivauspaikkoja ja laskien leikkiä kaloja pesevien naisten kanssa. Hänen leikinlaskunsa herätti yleistä mielihyvää.

Muutaman päivän kuluttua koko lasti oli pesty, ja Lokki huosittiin ja huuhdottiin hohtavan puhtaaksi. Kalat lojuivat nyt pitkin kallioita pienissä kasoissa odottaen vain viimeisenkin lumiläikän häviämistä. Ja sitten kuivaaminen alkoi.

Joka aamu miehet saivat aluksi ryypyn, lapset ja naiset rinkelin ja kourallisen pähkinöitä, mutta eivät ryyppyä. Mutta viina oli mietoa, se ei jättänyt suuhun väkevää makua, ryyppy oli vain merkiksi hyvästä suhteesta, ja se oli tapana antaa kaikilla kuivauspaikoilla. Edevart sai pienokaisten joukosta monta ystävää pistämällä heidän kouraansa salavihkaa ylimääräisen rinkelin tai muutaman pähkinän, sitten he ryhtyivät työhön iloisesti ja reippaasti eivätkä väittäneet vastaan. Kun kalat oli saatu hajalle, pidettiin päivällisaika ja tunnin lepo, sitten kalat käännettiin ja niiden annettiin maata selkä ylöspäin muutaman tunnin ajan, minkä jälkeen ne taas illalla koottiin kasoihin. Kuivauspaikoilla vilisi väkeä.

Kaikki kävi nyt säännöllistä menoaan, ainoina keskeytyksinä juhlapäivät ja silloin tällöin jokin sadepäivä, jolloin kala sai olla kasoissa eikä siihen koskettukaan. Laivuri Skaaro oli jo Lofooteilta palauttanut tarpeettomina kotiin sinne etelästä tuomansa miehet, kalankaitsijan ja tämän apulaisen, koska nämä olisivat jääneet työttömiksi koko pitkäksi kesäksi. Skaaro itse alkoi matkustella ja käydä vieraissa muilla läheisillä kuivauspaikoilla olevien laivurien luona, ja August ja Edevart olivat kahden hänen aluksessaan. Mutta he olivat luotettavia miehiä eivätkä menettäneet päiviään toimettomuudessa. Augustin laittaessa ruoan ja valvoessa kalankuivausta Edevart maalasi jahdin ja kaapi ja öljysi maston ja kokkakoristeen. Kun sateen uhatessa jokin kalaerä oli kiireesti koottava, he lähtivät molemmat maihin ja raatoivat kuin miehet. Palatessaan pikimmältään alukseensa laivuri ei tavannut ketään toimettomana. Hän oli yhä tyytyväisempi molempiin nordlandilaisiinsa; siihen vaikutti kyllä sekin, että August oli lahjoittanut hänelle kultasormuksen. Hardangerilaisen mielestä tämä oli ylenpalttinen lahja, mutta August, joka oli hyvänluontoinen ja runsaskätinen meripoika, ei pitänyt sitä minään. Laivuri Skaaro kehui kuivaajaansa kaikissa naapurikylissä tehden hänet sitten kuuluisaksi ympäristössäkin.

Kerran iltapäivällä laivuri palasi kotiin vieraalta kuivauspaikalta iloisena, mieli kevyenä ja elämäänsä tyytyväisenä. Hän aikoi panna toimeen kutsut parille ystävälleen, laivassa syötäisiin ja maalla tanssittaisiin, Augustia pyydettiin hankkimaan pelimanni. August nyökkäsi hieman hymähtäen. Hänen piti vielä varata suurin lato ja hankkia tanssitettavia. August nyökkäsi taas. Entä ruokaa, tuoretta lihaa, kun merilinnut oli rauhoitettu ja metsästys kielletty? August osoitti karjaa, joka kävi laitumella ylhäällä viidakossa ja sanoi: Tuolla on varaa valita!

Pohjan puolen taloissa ei pidetty vakinaisia paimenia, ja usein niiden karjat kävivät syömässä kuivauspaikan lähistöllä. Lampaat olivat nyt hyvässä lihassa, ja laivuri Skaaro sanoi nuorelle Ane Maria vaimolle, että hän haluaa ostaa pässin tuoreeksi lihaksi, hän kun odottaa vieraita. Ane Maria lupasi puhua Karoluksen kanssa. Seuraavana päivänä hänellä oli tullessaan Karoluksen lupa, ja laivuri pyysi häntä saattamaan itsensä laitumelle ja näyttämään siellä teuraseläimen. He lähtevätkin, mutta Ane Maria viipyi poissa vain vähän aikaa, palasi takaisin yksin, kiihtyneenä ja hengästyneenä ja ryhtyi taas kaloja hoitelemaan. Toiset naiset ja tytöt virnistelivät keskenään, asia näytti huvittavan heitä. Etkö sinä löytänytkään lampaita? he kyselivät. Minne sinä laivurin kadotit? Eihän se vain ahdistellut sinua? — Ane Maria ei vastannut. — Laivuri Skaaro tuli laitumelta vähän myöhemmin ja meni heti laivaansa. Alkoi sitten hautoa toista silmäänsä kylmällä vedellä.

Augustin täytyi siis pässi ostaa ja olla jälleen välittäjänä. Se ei hänestä tuntunut vähääkään vaikealta, sekä Karolus että Ane Maria olivat kuin ei mitään olisi tapahtunut ja myivät hänelle pässin heti ensi sanasta; Karolus lainasi latonsakin tanssihuoneeksi.

Siitä tuli hauskat pidot, mieliala oli korkealla, tarjottiin viinaa ja rinkeleitä, mutta niille, joita halutti, annettiin kauppiaasta tuotua viiniä. Muualta tulleita vieraita oli kaksi nuorempaa laivuria, naisina kylän nuoria vaimoja ja tyttöjä ja pelimannina itse August hanureineen. Oli suuri ja harvinainen tapaus, että August suostui soittamaan niin ihmeellisesti kaksinkertaisilla näppäinriveillä ja molemmilla bassoilla, siitä tuli soittoa, jota ei olisi hävennyt häissäkään, eivätkä laivuritkaan sanoneet kuulleensa sen vertaista.