Tahdoin vain mainita sen sinulle. Asiasta ei puhuttu sillä kertaa sen
enempää, mutta myöhemmin päivän kuluessa August palasi siihen ja sanoi:
Ei ollut tarkoitus, että Teodor otettaisiin mukaan sille matkalle.
Mille matkalle?

Espanjan matkalle. Teodorista meidän täytyy päästä eroon. Ja sinun pitäisi tahtoa samaa kuin minä ja minun samaa kuin sinä. Kaikki, mitä sinä et ymmärtäisi, pitäisi minun ymmärtää meidän kummankin puolesta, minä olen näet ollut mukana semmoisessa yrityksessä kerran ennenkin.

En ymmärrä mitään siitä, mitä sinä ajattelet, tunnusti Edevart suoraan.

Eipä tietenkään, se meni yli Edevartin ymmärryksen. Hän ei enää ollut yhtä rohkea kuin ennen, toveri oli purjehtinut maapallon ympäri ja oppinut liian paljon, hänen elämässään näytti olevan yksiä ja toisia pimeitä ja salaperäisiä seikkoja…

Fosenlandetissa he poikkesivat vihantarantaiseen lahteen vettä ottamaan. Väylälle saakka kuului metsässä kuohuvan kosken kohina. Laakson perukassa oli yksinäinen talo, sieltä laskeutui joelle pari lasta, jotka seisoivat ja katselivat jahdista soutavia vieraita. Hetken perästä juoksi sieltä nuori nainenkin paljain jaloin, yllään vain paita ja hame, kovin kuluneet nekin. Hänellä oli asiana pyytää hyviä matkamiehiä — kun eivät vain panisi pahakseen! — vähän auttamaan: talon takana vuorella oli lammas joutunut niin pahaan paikkaan, ettei päässyt mitenkään pois, ja oli ollut siellä jo kaksi vuorokautta, eikä hän, yksinäinen ihminen, saanut sitä pelastetuksi. Naisen silmät olivat kyynelissä: oli niin kiltti ja kaunis lammas. August: Eikö täällä ole lähellä miesväkeä? On kyllä, vastasi nainen, mutta ovat juuri nyt saaressa työssä.

Saari on kartassa, sanoi August osoittaakseen suurta laivurinoppiaan.
Minkälaisessa työssä he siellä ovat?

Fosenin talossa ovat, mitä siellä tehnevät.

August oli jonkinlaisessa tärkeyden tunnossaan tehnyt nämä tarpeettomat kysymykset. Hän katseli rakennuksia mutisten jotakin, mutta kun hän edelleenkin oli hyvällä päällä, hän lupasi tulla.

He soutivat vesitynnyrin laivaan, ottivat sieltä köysiä ja väkipyörän ja kävivät taas veneeseen. August otti pyssynsäkin ja pani sen istuessaan poikkipuolin polvilleen, mutta niin hän luultavasti teki vain näyttääkseen muhkealta nuoren naisen silmissä.

He nousivat taloon, ja onnettomuuspaikka osoitettiin heille. Lammas oli uskaltautunut kallionkielekkeen jolla kasvoi vehmasta nurmea, mutta kieleke oli niin kaita, ettei se mahtunut kääntymään eikä päässyt pala maan takaisin. Alla ammotti syvyys ja kuolema.