August kysyi naiselta: Myytkö lampaasi?
Mitä — eihän toki, ettäkö myisin sen?
Minä näet ostaisin sen ja ampuisin tästä, niin että se kierähtäisi alas.
Ettäkö ampuisitte sen? Eihän toki, se on niin kiltti lammas, suuri ja kaunis ja sitä on pidetty säilytettäväksi
August nousi miehineen vuorelle, laski Edevartin köyden varassa kallionkielekkeelle, niin että tämä saattoi ryhtyä tarpeellisiin toimiin. Lammas seisoi alallaan, se näkyi tottuneen olemaan ihmisten kanssa eikä pelännyt Edevart kiikkui köydessä ja sai yhdellä ainoalla lujalla otteella lampaan käännetyksi takaisinpäin. Se kävi äkkiä hän nosti sen eturuumiin villoista ilmaan, niin että elukka silmänräpäyksen ajan seisoi kahdella jalalla minkä jälkeen se taas putosi neljälle jalalle. Lammas näytti tästä joutuneen aivan päästään pyörälle, ei tuntunut tietävän, mitä oli tapahtunut, oliko ehkä pää siirtynyt takapäähän? Edevart taputti sitä hyväillen, mutta hänen täytyi sekä työntää että ajaa elukkaa saadakseen sen tulemaan takaisin samaa tietä kuin oli kielekkeelle mennyt.
Edevart kiipesi köyttä myöten ylös pari jalkaa ja kiepautti itsensä kallionkielekkeelle. Seisottuaan siinä hetkisen miettien hän päästi köyden irti itsestään ja laski tampin putoamaan. Vedä ylös! hän huusi sitten. Hän kuuli kallionseinämän partaalta väkipyörän valittava kitinää ja näki köyden nousevan korkeuteen. Varovasti hän sitten asteli kallionkielekettä pitkin lampaan kintereillä.
Alhaalta rakennusten luota nainen katseli molempien lastensa kanssa korkeuteen. Hän itki, peloissaan sekä lampaan että vaaraan antautuneen miehen vuoksi. Lapset huusivat vähän väliä. Ei niin pystyssä! varoitteli äiti, voitte pudota! Itse hän huusi ilosta, kun vaara oli ohi, ja miesten tultua vuorelta hän kiitti molempia kädestä pitäen ja käski lapsiaan tekemään samoin. Nämäkin ojensivat kätösensä, oikean tai vasemman, miten sattui. Edevartiin nainen loi kummastuneen katseen ja kiitti häntä erikoisesti ja punastui — niin aina, nuori vaimo kaiketi huomasi, että hän oli miehistä kauniimpi. Eikä Edevart puolestaan ollut rahtustakaan parempi, hänkin punastui. Oi nuoruus, siunattu nuoruus ja viattomuus! Heitä pyydettiin tupaan. Siellä heille annettiin maitoa juoda, ja vaimo antoi taas ensin Edevartille kuin paremmalle ainakin. Laivuri Augustin mieli näytti siitä myrtyvän, hän otti Skaaron kellon taskustaan ja sanoi: No niin, lähdetään pojat taas laivaan, minun täytyy viedä lasti matkan päähän!
Vaimo oli niin kiitollinen, että tahtoi keittää heille kahvia. August vastasi: Ei, on meillä laivassa kahvia, meillä on koko matkan eväät. Kiitoksia vain! Onko tuo sulhasesi, tuo tuolla seinällä? hän sitten kysäisi leikillään.
Se on mieheni, vastasi nainen.
Onko hänkin saarella työssä?