Hän on noussut maihin New Yorkissa.
Mutta jäi sille tielleen?
Vaimo ei vastannut.
Edevart tunsi sydämensä vuotavan verta säälistä. Tässä oli sellaista mitä hän ei käsittänyt, kohtalo, oudonlaatuinen risti. Nainen saattoi olla tuossa viiden-, kuudenkolmatta, hänessä oli jotakin herttaista, ehkä ei rakasta, mutta hellää, se näkyi hänen painuneesta päästään, hänellä oli nöyrät silmät. Missä mies viipyi, oliko häntä olemassakaan? Millä tämä vaimo eli? Tuvassa oli kangaspuut, seinillä ja tuolinselkänojilla riippui pitkin huonetta monenvärisiä lankoja, kaikki huonekalut olivat maalaamattomat. Edevart istui, kostuttaen silloin tällöin suutaan, välinpitämättömyys ja kylmäkiskoisuus olivat hänestä kaukana, hänessä tuntui jotakin värähtelevän, ehkä se oli nöyryyttä, tai ehkä hän oli rakastunut, mutta suloiselta se tuntui.
Augustilla ei ollut nyt enää mitään kysyttävää, hän siis nousi ja astui ovea kohti. Edevart lähti tuvasta viimeisenä, nainen seurasi hänen kintereillään ja sanoi ulkona eteisessä: Niin, kiitos ja kunnia sinulle kaikesta, mitä olet tehnyt! Mikä sinun nimesi on?
Edevart vastasi yllättyneenä: Minunko nimeni? Ka — Edevart minun nimeni on. Entä sinun? Lovise Magrete Doppen.
Niin, minun koko nimeni on Edevart Andreasson. Elä terveenä!
Oi tuota nuoruutta! He eivät hyvästelleet kädestä pitäen, kumpikin katseli lattiaan, kuiskasivat toisilleen kuin varkain… Suutelitko sinä sitä? kysyi August myöhemmin. Edevart oli hetkisen vaiti, sitten hänen täytyi tekeytyä miehevämmäksi kuin olikaan ja hymyillä tälle rohkealle kysymykselle: En, ei se tahtonut. — Ei tahtonut? Olisinpas minä ollut siinä! kehaisi August.
Mutta Edevart huomasi, että kuva, sateenkaari, oli hänessä särkynyt.
Pian hän sai muuta ajateltavaa. Jahti oli ajautunut hyvän matkaa maata kohti, joten se oli soutamalla hinattava lahdesta selemmäs. Teodorin kanssa he soutaa kiskoivat kasvot rakennuksiin päin käännettyinä. Koko ajan Edevart näki nuoren naisen seisovan tuvan seinustalla, mutta kertaakaan tämä ei liikauttanut kättään jäähyväisiksi — ehkä sen vuoksi, että heitä oli veneessä kaksi miestä.