Taas lähdettiin purjehtimaan.
Peijakkaan paljon aikaa siihen lampaaseen menikin! harmitteli August laivuri. Nyt emme voi poiketa Trondheimiin.
Emme kylläkään, mutta mitäs meillä olisi siellä tekemistä?
Yhtä jos toistakin. Mutta poiketaan Kristianssundiin. Se on suoraan keulan edessä.
Edevart kysyi: Missä luulet tuon naisen miehen olevan?
Hänen miehensäkö? Jaa, kai karkuteillä tai tapettu, siinä se.
Luuletko miehen asioiden olevan niin hullusti?
Miksei? Mitä me ihmiset osaamme arvata?… Hyvännäköinen nainen, ja olen hyvin tyytyväinen, kun otin mukaan molemmat mieheni ja pelastin hänen lampaansa. Ei sen puolesta, etten olisi nähnyt aikoinani somempiakin naisia, sekä maalla että merellä.
Edevart loukkaantui: Oli hän ainakin paljon somempi kuin Mattea.
Mitäh? — niin, hän! August hymyili ja pudisti päätään. Niin, siinä oli yksi hornan sikiö! Olisipa hauska tietää, missä nyt mahtaa olla. Jos olisi nyt tässä kämmenieni välissä, niin voisin totisesti sen tuntea! Mutta terve menoa vain, en minä olisi missään tapauksessa hänestä huolinut.