August laivuri kysyi: Mitä tahdotte, jos annatte perämiehelleni oikein hyvän kellon?
Papst pisti kätensä taskuun, kourasi sitten toistakin ja otti esiin kaksi kelloa: oikein hyvän kellon, niinkö sanoitte, laivuri? Tässä on nyt erinomainen kello ja tässä toinen. Olkaa hyvä ja katsokaa niitä, ankkurikäynti.
August avasi kummankin vuoron perään, oli ymmärtävinään kelloja ja sanoi: Tuo on parempi minun käsittääkseni.
Papst nyökkäsi.
Sen minä paikalla huomasin, sanoi August. Paljollako te tuon kellon myytte? mikä on viimeinen hinta?
Kahdeksan talaria.
Kahdeksan talaria — laskette kai leikkiä? Kahdeksan talaria sopii vielä laivurille, mutta mistäs perämies ottaa kahdeksan talaria!
Siinä kyllä voitte olla oikeassa, myönsi Papst.
Edevart kysyi masentuneena: Entä se toinen kello, onko sekin hyvä kello?
On, oikein hyvä.