Mitäs se maksaa?
Sen voin myydä toista vertaa paremmasta hinnasta, kuudestatoista talarista.
Toverukset aivan tyrmistyivät. August virkkoi ymmällä: Kaksinkertainen hinta mitä yksinkertaisimmasta kellosta, mistä se johtuu?
Papst ojensi hänelle kellon ja sanoi: Katsokaa tuota kelloa, laivuri, vielä kerran ja sanokaa, mitä luulette.
August otti kellon, avasi sen ja katsoi siihen, mutta nyt hän oli käynyt varovammaksi: Ei epäilystäkään, tämä on hyvä kello, näkeehän sen lapsikin. Mutta että maksaisi toista vertaa enemmän kuin se toinen —
Papst mainitsi muutamia asiatietoja. Se johtui kuoren kaiverruksesta, se oli paljon kalliimpaa kaiverrusta, ei koskaan kulunut pois. Kaiverruksesta?
Niin. Ja sitä paitsi tässä on kolme ratasta enemmän kuin toisessa, jos laivuri tahtoo lukea.
August oli joutunut kiinni. Luettuaan hän tiuskaisi loukkaantuneena: Kuule Edevart, oli miten tahansa, mutta Bergenistä hankin sinulle erinomaisen kellon paljon halvemmalla. Siitä voit olla varma! Papst kysyi: Koska lähdette, laivuri? Kun saadaan iltatuuli.
Erottiin siinä. Kukin lähti taholleen. August kysyi kaupungin hienointa hotellia ja meni sinne: — Olisin voinut ottaa sinut mukaan, mutta et ole ostanut vaatteita itsellesi. — Minä menen laivaan päästämään Teodorin vartiosta. —
Edevart ei ollut entisellään, kaukana siitä. Hänellä oli rahaa taskussa, mutta elämänhalua puuttui — monta päivää hän oli ollut surkeana ja rakkauden tuskissa, ruokahalu oli mennyt, kasvot käyneet harmaankalpeiksi, mieli myrtynyt, koko mies lamassa. Hän olisi voinut kirjoittaa sille naiselle, mutta ei ollut saanut osoitetta, sitä paitsi hän ei ollut suinkaan kynämies, nainen oli varmaan paljon etevämpi ja nauraisi hänelle. Voi sitä Fosenlandetin elämystä! Pikku Ragna jäi aivan pois mielestä, nyt hän kyllä olisi voinut nähdä Ragnan vaikka toisen miehen kaulassa, se ei olisi häneen koskenut paljoakaan. Hänet oli kokonaan vallannut toinen, voimakkaampi tunne, se oli tullut kuin myrskynvihuri ja yllättäen. Mitä hänen piti tehdä? Toivosta ei ollut puhettakaan, tie oli pystyssä, hän ei enää milloinkaan pääsisi poikkeamaan sinne vihantaan lahdenpohjukkaan vettä ottamaan. Lovise Magrete Doppen eläisi ja kuolisi omassa tuvassaan ja hän itse eläisi ja kuolisi kaukana tästä, he saattoivat vain muistella toisiaan. Hän olisi voinut salavihkaa pistää sen naisen käteen vähän rahaa…