Mokoma houkka! Ei hänen hummauksensa johtunut edes liiasta elämänhalusta, hänellä ei ollut mitä kuluttaa, ei ensinkään varaa. Eikä häntä voinut parantaa mikään muu kuin aika.
Edevartin tullessa kerran aamulla kannelle seisoi August ruorissa.
Ja nyt oli varmaan paha mennyt hänen nahkoihinsa, sillä hän nyökkäsi
toveriaan tulemaan luokseen ja sanoi: Ei nyt olla Bergenin reitillä.
Sinä katsot minuun, mutta nyt ei mennäkään Bergeniin, sen saat uskoa.
Ollaan jo Bergenin tuolla puolen.
Edevart kysyi epäuskoisena: Mitä sinä oikein puhut?
Tuntuuko se sinusta hullulta? Nyt meidän pitää kerrankin lyödä rahaa ja päästä taipaleelle. Augustin laimean siniset silmät olivat muuttuneet varmoiksi ja teräviksi, hän sanoi aikovansa viedä Lokin Espanjaan ja myydä siellä laivan ja lastin ja tulla rikkaaksi mieheksi. Edevart pääsisi kaupoista osalliseksi, he pysyisivät yhdessä. Älä luulekaan, etten minä muka tunne tietä, enkös ole ostanut merikortteja! Lasketaan ensin Etelä-Norjaan ja sieltä hurautetaan suoraan Pohjanmeren poikki, sitten lasketaan Englannin kanaaliin ja lasketetaan Ranskan rannikkoa Santanderiin ja sitten jo ollaankin Espanjassa. Barcelona on minulle tuttu paikka mutta sinne ei, sen pahempi, päästä, sillä se on toisella puolella. Täytyisi kiertää Välimeren kautta ja matka venyisi toista vertaa pitemmäksi —
Kaikki nämä nimet ja paikat eivät tehonneet Edevartiin lainkaan, hän kysyi vain: "Käynkö minä peräsimeen?"
August ei ollut kuulevinaankaan. Kyllä tiedän, mitä ajattelet, pelkäät, että tätä laivaa ruvetaan kuulustelemaan ja että se tunnetaan. Mutta siihen tiedän neuvon, olen ollut samanlaisessa hommassa kerran ennenkin: poiketaan jo Skotlannin rannikolla johonkin syrjäiseen soppeen ja maalataan se ja annetaan sille uusi nimi. Ei ainoakaan sielu tunne sitä, lähettäkööt sähkösanomia vaikka kuinka paljon.
Tuo puhe on jo pahempaa kuin synti.
Kenelle me mielestäsi teemme vääryyttä? ihmetteli August. Skaaro on kuollut. Mutta sitä paitsi, ei se samainen Skaarokaan ollut suinkaan Herran parhaita, sen minä sanon. Mitä luulet, mitä varten hän tahtoi houkutella Ragnan kajuuttaan? Suotta sinä yrität kääntää kaiken parhain päin, sille, mokomalle sialle, kelpasi niin äiti kuin tytärkin.
Jätetään jo Skaaro rauhaan!
August: Sanon vain mitä sanon. Skaaro on kuollut, ja kun mies on kuollut, ei häneen koske kipeästi se mitä me teemme. Olisi edes ollut naimisissa, mutta ei ollut, siellä pohjoisessa kuulin laivureilta, ettei hänellä ollut perhettä lainkaan, Hardangerista piti tulla muutamia pikkuserkkuja ottamaan laivaa vastaan, niin sanoivat. Onko se sinun mielestäsi oikein ja kohtuullista? Minunko pitäisi antaa laiva pikkuserkuille!