Edevart: Että päähäsi pälkähtääkään seisoa siinä jaarittelemassa tuommoisia!
Niin, sellaista oli pälkähtänyt August kuoman päähän, ei hän näyttänyt laskevan leikkiä. Yrityksensä mahdottomuudesta hän välitti viisi, itse hän aikoi pitää laivuri Skaaron kellon, rahat ja laivan lasteineen, mitäpä ihmeellistä siinä oli! — Kyllä tiedän, mitä ajattelet, hän intti edelleen, mutta se ei merkitse mitään, mutta tuota Teodoria ei huolita mukaan. Hehhe, tuollainen raukka, jolla on vielä kohjukin — ei kiitoksia, juoruaisi vain koko asian kuin vanha akka.
Edevart huokasi väsyneenä koko juttuun, mutta kysyi kuitenkin jotakin sanoakseen: Kahdestaanko sitten purjehdittaisiin jahdilla Espanjaan?
Johan nyt! Jostakin Skotlannin satamasta pestataan uusi mies.
Vai niin, entä missä päästään eroon Teodorista?
Pohjanmerellä. Heitetään mereen!
Hahaha! nauroi Edevart oikein sydämensä pohjasta.
August ei pitänyt tuosta naurusta, olihan hän muka nyt laivuri. Hän tahtoi pitää kiinni käskyvallastaan ja aikoi kai malttaa mielensä, mutta sen sijaan riehaantuikin entistä hillittömämmin ja kävi avomieliseksi kuin viattomuus itse ja sanoi: Ammutaan hänet ensiksi.
Edevart katsoi laivuriinsa tarkkaan ja lausui sitten seuraavat sanat:
Sinä olet tullut hulluksi!
Seiso siinä missä olet! karjaisi August yhtäkkiä. Älä vastusta laivan päällikköä, se on kapinaa. Seiso siinä missä olet! Liian myöhä on korjata, mikä jo on tapahtunut, sen voin sinulle sanoa, ollaan jo ohi Bergenistä.