Edevartissa heräsi epäluulo ja hän tutkaili: Miksi et ole sitä ennen käyttänyt? Ja mitä varten pidit niin kiirettä Bergenistä lähdettäessä?

August kuohahti: Mitä sinä tarkoitat? Eikö siitä olisi koitunut meille kaikille vain turhia kuluja, jos olisi jääty odottamaan seuraavaa laivaa? Saat siitä hyvästä kiittää minua.

Oli miten oli, epäluulo istui kuin istuikin lujassa Edevartin mielessä, ja August huomasi sen hyvin. Toverusten suhde kiristyi, Edevart ei enää arkaillut laskea pientä pilaa siitä suuresta Espanjan merirosvoretkestä, ja se houkutteli Augustin puolustautumaan: Olisipa minulla vain ollut revolveri kädessä, et olisi, hyvä mies, uskaltanut kapinoida laivan päällikköä vastaan. Olisinkin poikennut Trondheimiin ja ostanut revolverin, mutta se vietävän lammas sotki koko asian. Yritin saada revolveria sekä Kristianssundista että Aalesundista, mutta kummassakaan ei ollut.

Edevart: No sittenhän sinä minun ymmärtääkseni olet murhamies.

August vastasi ylimielisesti: Ei ole arvoni mukaista vastata sinulle, olet samanlainen moukka kuin Teodor, et ole ollut kotinurkkia kauempana. Tiedätkö, mitä olisi voitu tehdä? Minäpä sanon sinulle. Espanjasta olisi voitu paikalla ostaa nopeakulkuinen klipperi ja purjehtia sillä Tyynelle merelle, eikä maailma olisi sitten tiennyt meistä yhtään mitään —

August ei näyttänyt saavan sitä mahtumaan toverinsa päähän, ja häneen ilmeisestikin koski kipeästi, kun ei heidän suhteensa enää ollut yhtä hyvä kuin ennen. Höyrylaivan pysähtyessä välillä Trondheimissa August meni yksin maihin, hän oli miettiväinen ja masentunut. Tullessaan laivaan takaisin hän tulikin noutamaan sieltä säkkiään: hän oli pestautunut Riikaan matkalla olevaan parkkilaivaan.

Kun Edevartille selvisi, että tämä oli täyttä totta, se koski häneen kipeästi, ja hän katui, että oli ajanut toverinsa moiseen epätoivon tekoon: Älä tee niin, tule kotiin minun kanssani. On oltu niin paljon yksissä, ethän ruvenne seuranpettäjäksi!

Riikaan vain, se on pieni matka, ei se mitään. Ja parkin nimi on Soleglad, jos sinulla on minulle asiaa, osoite Norjan konsulaatti.

He lähtivät maihin kumpikin, mutta asia ei ollut enää autettavissa, August oli uudessa laivassaan kiinni. Hän lahjoitti Edevartille kultasormuksensa ottamatta tämän kieltelyjä kuuleviin korviinsa, sitten hän itse otti Espanjan retken jälleen puheeksi ja pyysi, ettei Edevart kotona hiiskuisi siitä mitään.

En koskaan kerro siitä mitään, vakuutti Edevart.