Et, ethän sinä kerrokaan, myönteli Augustkin, mutta vahvista sanasi kädenlyönnillä!

Edevart ihmetteli: Miksen voisi sitäkin -?

Se on sitten kuin vala Raamatun päällä. Sinä et koskaan pääse siitä, sen verran olen oppinut. Sinusta tulee kadotettu sielu…

Ero Augustista ei Edevartille ollut suinkaan pieni elämys. Hän harkitsi asiaa: Tavallaan hän sai vapaammat kädet, mutta ei hän siitä ollut pelkästään hyvillään. Hänen rinnalleen jäi tyhjä paikka. Näinä kahtena vuotena, jotka hän oli elänyt Augustin kanssa, hän oli oppinut koko joukon, käsitykset olivat avartuneet, kotinurkat eivät enää olleet hänen koko maailmansa, paljon, paljon ihmisiä hän oli nähnyt, laivoja, kaupunkeja, maakuntia. August oli mukava ja huomattava mies — onnellista matkaa hänelle!

Edevart käyskenteli laivassa mieli hieman sekavien tunteiden vallassa. Hän tunsi itsensä surumieliseksi ja yksinäiseksi, Teodor ei tietystikään ollut semmoinen mies, jolle saattoi uskoa mitään.

Jossakin Fosenøn laiturissa Edevart lähti laivasta satamaveneeseen ja lähti maihin.

V

Rakennukset löytyivät samasta vihannasta lahdenpohjukasta kosken kohinasta, ja Lovise Magrete Doppen ja lapset olivat aivan ennallaan, he seisoivat pihalla tuvan seinustalla kiltisti ja hiljaa katsellen kuluneissa vaatteissaan. Nuori nainen hymyili epävarmaa hymyä. Edevartilla oli niin uudet vaatteet, että silmäluomia vavahdutti, Lovise Magrete sanoi jotakin sentapaista kuin: Mitä minä näenkään -!

Edevart laski säkkinsä maahan ja kätteli hämillään. Hyvää päivää!
Satuin vain poikkeamaan tänne!

Jonkin verran häntä rohkaisi se, että hän nyt oli hyvissä varoissa, vaatteet ja muut tamineet uudet, muutoin hän tuskin olisikaan saanut sanaa suustaan.