Lovise Magrete pudisti kiihkeästi päätään: Ei, ei, se mahtoi olla joku toinen.
Edevart jatkoi: Kyllä se oli hän, sain ne molemmat nuoret miehet soutamaan minut tänne. Ei kukaan meistä osannut tietä, tämän paikan ja laivarannan välillä on monta vihantaa lahtea, ja soudettiin hyvän aikaa kaikki kolmisin. Mutta sitten muistin, missä silloin poikettiin jahdista maihin hakemaan vettä, kun kuului kosken kohinaa — silloin tunsin paikat. Sillä ei ole ainoatakaan toista niin kaunista vihantaa lahtea kuin tämä.
Niinkö sinun mielestäsi? sanoi Lovise Magrete. Niin kyllä minustakin.
Edevart: Soisin vain, että voisin olla täällä aina.
Niin, sanoi Lovise Magrete mietteissään, niin minäkin soisin.
Näin he saattoivat istua ja rupatella iltaisin. Päivisin he kumpikin tekivät työtään, Lovise Magrete kutoi kangasta, Edevart työskenteli ulkona. Nuori mies oli nyt ollut täällä yli viikon ja jo aikoja sitten tukkinut lampailta pääsyn kallionkielekkeelle. Hän oli keksinyt muitakin hyödyllisiä tehtäviä: korjasi aitoja ja paranteli maita, nyt viimeksi puheli sellaista, että olisi pitänyt raivata niitystä pois muutamia kiusallisia kiviä, jotka olivat viikatteen tiellä.
Mutta sitä hän ei pystynyt tekemään, huomautti Lovise Magrete.
Edevart ei tiennyt sanoa. Ehkei hän voinut tehdä sitä yksin. Mutta rautakanki olisi joka tapauksessa tarpeen.
Niin, kyllä heillä riitti juttua: Mistä Edevart nyt saisi rautakangen, mistä hän saisi lainata tai ostaa kangen? Kauppiaasta, mutta sinne oli pitkä matka, tunturin poikki. Lovise Magrete ei käynyt siellä kuin joskus kuukausien päästä. Lähempänäkin oli pari pientä uudismökkiä, mutta niissä tuskin oli kankea. Näin siitä juteltiin ja juteltiin.
Huomeneksella Edevart päätti yrittää tulla miten kuten toimeen, teroitti kaksi sitkeää pihlajakankea ja alkoi vääntää kiviä. Miksei, lähtihän kiviä sieltä täältä. Edevart täytti kuopat mullalla ja turpeilla, ja kun kangen päähän tarvittiin enemmän painoa, makasivat molemmat lapset — jopa kerran kovalle ottaessa Lovise Magrete itsekin — kangen päällä painaen voimiensa takaa. Kaikkien neljän mielestä oli oikein hauska vääntää kiviä maasta. Perhe maata raivaamassa.