Päivällisen jälkeen Edevart varustautui taas lähtemään työhön. Hän oli saanut puuroa ja maitoa, se oli hyvää ruokaa, mutta Lovise Magrete olisi kovin toivonut voivansa tarjota parempaa ja valitti, ettei ollut kalaa. Edevartista tuntui oikein hyvältä, kun hän täten pääsi osalliseksi taloushuolista, silloinhan he olivat kuin ainakin mies ja vaimo. Lovise Magrete käski häntä menemään aittaan ja leikkaamaan toisesta lampaanruhosta luun, särkemään sen ja tuomaan ytimen, hän aikoi ruveta kehräämään ja rukki oli rasvattava.
Edevart meni. Hän piti varansa ja otti huomaamattaan mukaansa ison pahvilaatikon, joka oli koko ajan ollut hänen säkissään. Laatikossa oli lahja, jonka hän oli Bergenistä ostanut äidilleen: hieno täysivillainen esiliina ja jonkinlainen hihaton olkavaippa, jollaiset olivat siihen aikaan muodissa. Vaatekappaleet hän hät'hätää ripusti aitan seinälle, leikkasi lampaanreidestä luun ja lähti jälleen ulos aitasta.
Tullessaan tupaan ydintä tuomaan hän sanoi, että hänen oli paikalla lähdettävä kauppiaaseen. Hän oli jo kauan ajatellut sitä.
Lovise Magrete katsoi häneen: Mitä — aiotko lähteä pois?
En, en toki! Tahdon tutustua paikkoihin, lähden hakemaan rautakankea.
Eivät nämä puukanget kelpaa, taipuvat.
Lovise Magrete virkkoi kuin mieli keventyneenä: Luulin jo sinun menevän pois.
Edevart hymyili vastatessaan: Minä jään tänne siihen asti kunnes sinä ajat minut pois!
Lovise Magrete pudisti surumielisesti päätään ja istui hetken vaiti. Saatan sinut oikealle tielle, hän sanoi sitten nousten kangaspuiden äärestä. Molempiin lähimökkeihin on polku, mutta niistä alkaen tie paranee. Mutta tänään pääset vain kauppapaikkaan, takaisin et enää ennätä.
He seisoivat katsoen toisiinsa tuolla ylhäällä korkeudessa. Lovise Magrete oli paljain jaloin kuten tavallisestikin, muutakin vaatetta oli vain paita ja hame, mutta hän punoitti ja oli lämmennyt kävelystä. Hän oli kaunis, sieraimet värähtelivät. Puku ei ollut mitenkään sopimaton, hänellä oli tavallisesti aina noin vähän yllään, ja hän oli siihen tyytyväinen.
Kysy samalla postitalosta, onko minulle kirjettä.