Lovise Magrete ei näyttänyt aikovan lähteä hänen mukaansa heinälatoon kuten edellisinä iltoina. Tämä oli kerta kaikkiaan kuin muuttunut, hyvin hajamielinen ja kovin kiinni töissään. Kun Edevart lähti, ei hän tullut jäljestä. Poika katsoi kerran taakseen, mutta meni vain menoaan, ei tahtonut pyytää mitään. Kuin uhalla ja syvästi onnettomana hän riisuutui ja pani maata, jottei enää tekisi mieli palata takaisin Lovise Magreten luo.
Hetken perästä Lovise Magrete tuli ja istuutui epäröiden Edevartin viereen. Hänen arvatenkin tuli poikaa sääli, tahtoi hyvittää tätä.
Älä pane asiaa noin pahaksesi, Lovise Magrete aloitti ja jatkoi sitten, sanoen, mitä sanottavaa oli: asialle ei voi mitään, mutta se kyllä ajan mukaan asettuu — lohdutti samoilla yleisillä hyvillä, paikkansa pitävillä asioilla, jotka ehkä olivat häntä itseäänkin kerran lohduttaneet, taivas tiesi, ehkä silloin kun mies lähti.
Edevart pysyi vaiti, synkkänä.
Asialle ei mahda mitään, jatkoi Lovise Magrete, mutta Jumala siunatkoon sinua, ja ole itse kiitetty ja ylistetty, kun olet ollut minulle niin hyvä!
En ymmärrä, mitä minun on tehtävä, sanoi Edevart.
Sinunko? Ohhoh, pian löydät itsellesi tytön, vastasi Lovise Magrete.
Minähän olen naimisissa enkä voi olla sinulle mitään. — Ja Lovise
Magrete näytti aikovan samassa nousta lähteäkseen.
Kuinka Edevart loukkaantuikaan! Hän joutui ihan suunniltaan. Tuo toinen ei edes ollut epätoivoissaan, ei edes oikein vakavissaan, mikä hän oikein oli olevinaan! Edevart kietaisi käsivartensa hänen ympärilleen ja veti häntä puoleensa, niin, liian vähän Lovise Magrete ajatteli häntä. Nyt hän oli liikaa; häntä oli häpeällisesti petetty, mutta hän aikoi pitää kiinni Lovise Magretesta, niin aikoikin.
Sinulla ei ole minua kohtaan sydäntä, sanoi hän.
On toki! On toki! väitti Lovise Magrete. Mitä sanotkaan! minullako ei sinua kohtaan sydäntä! Olen ajatellut sinua enemmän kuin — olen ajatellut sinua paljon; olet kaunis, sinulla on tummansiniset silmät. Mitä tahdot minun sanovan? Mutta kun asiat ovat niinkuin nyt ovat — rakas, sinun täytyy hankkia itsellesi toinen tyttö, sillä minähän olen naimisissa, kuten tiedät. En ymmärrä, mitä meidän pitää tehdä —