Mitä te nyt arvelette? kysyy hän.
Että ainakin kapteeni on syytön.
Niinkö. Tiedättekö mitä minä luulen?
Hiljaisuus. Nimismies on nimismies kiireestä kantapäähän ja älyää juonittelut.
Hän ei ole viaton, sanoo hän.
Eikö hän todellakaan ole?
Tuommoiseen minä olen tottunut. Nyt vetää hän kyntensä takaisin; teidän kirjeenne on häntä varoittanut. Hahaha.
Minun täytyi tunnustaa nimismiehelle etten ensinkään ollut kääntynyt kapteenin puoleen, vaan että sen sijaan olin lähettänyt pikku kirjeen Övrebön rengille, ja ettei tuo kirje ollut edes vielä perilläkään, koska se vasta eilisiltana täältä lähetettiin.
Silloin nimismies vaikeni eikä enää yrittänyt älytä juonitteluja. Sitävastoin näytti hän tästä hetkestä alkavan epäillä koko keksinnön arvoa.
Voihan hyvinkin sattua että saha on kelvoton, sanoi hän. Mutta lisäsi hyväntahtoisesti: minä tarkoitan että sitä ehkä pitää korjata ja parantaa. Näettehän miten sotalaivoja ja lentokoneita täytyy yhä muuttaa… Aiotteko todellakin matkustaa?