Minä siis näytin kapteenille kirjeesi, vaikka et siitä puhunut. Enkö olisi saanut sitä tehdä?
Kyllä se oli samantekevää. Mitä hän sitten sanoi?
Niin, pitäkääpä silmällä konetta, sanoi hän ja virnisti hiukan. Ettei kukaan tule ja vie sitä, sanoi hän.
Kapteeni on nyt siis vihoissaan minulle?
Eikö mitä. En minä sitä usko. En minä ole mitään kuullut sen koommin.
Saattoi olla samantekevää, mitä kapteeni oli. Kun Falkenberg on saanut hiukan viiniä, kysyn minä, tietääkö hän rouvan osoitetta kaupungissa. Ei, mutta Emma sen ehkä tietää. Me saamme käsiimme Emman, annamme hänelle viiniä, juttelemme niitä näitä, lähestymme asiaa ja kysymme vihdoin hienolla tavalla. Ei, Emma ei tiennyt osoitetta? Mutta jouluostoksille rouva oli mennyt ja pappilan Elisabeth-neidin kanssa matkustanut, niin että pappilassa se kai tiedettiin. Mitä minä muuten sillä tiedolla?
Minä olin saanut käsiini vanhan soljen, jota aioin tarjota hänen ostettavakseen.
Näytä.
Minä voin näyttää solkea Emmalle, se oli vanha ja soma, olin sen ostanut eräältä Hersätin piialta.
Tuosta ei rouva huoli, sanoi Emma. En minäkään siitä huolisi.