Hän ei siis uskonutkaan minun tekevän työtä omaan laskuuni. Minä olin liian vanha kaikkeen, saakeli soikoon.
Mutta ettehän te rouva Falkenbergiä voi saada, sanoo hän ja alkaa alusta. Se on toivotonta.
Ei, en minä voi saada häntä. Enkä teitä liioin.
Puhutteko te nytkin rouva Falkenbergille?
En, nyt puhun teille.
Hiljaisuus.
Tiedättekö, että olen ollut teihin rakastunut? Kyllä, siellä kotona.
Nyt alkaa olla hauska, sanon minä ja siirryn sohvassa likemmäksi. Nyt me nutistamme Bewerin.
Niin, ajatelkaas, minä kuljin kirkkomaalla tavatakseni teidät iltaisin. Mutta te, tyhmä ihminen, ette ymmärtänyt vähääkään.
Nyt te varmaankin juttelette Bewerille, sanon minä.