Minä syön ja menen jälleen nukkumaan; kun herään on jo iltapuoli, minä kompuroin telefoniin ja soitan.
Ei, rouva ei ole matkustanut. Mutta tavaransa hän on koonnut. Hän on nyt ulkona.
Minä panen itseni kuntoon ja ajan heti Raastuvankadulle ja pidän vahtia. Puolen tunnin kuluessa menee ja tulee hotellin portista paljonkin väkeä, mutta ei häntä. Nyt on kello siirtynyt viiteen minä menen porttierin luo.
Rouva on lähtenyt.
Lähtenyt?
Tekö soititte? Hän tuli samassa hetkessä ja vei tavaransa. Mutta kirje minulla on.
Minä otan kirjeen ja kysyn sitä avaamatta milloin juna lähtee.
Se lähti neljä ja neljäkymmentäviisi, sanoo ovenvartija katsoen kelloansa. Nyt on kello viisi.
Minä olin tuhlannut puoli tuntia vahtimalla ulkopuolella.
Minä istuudun rappuselle ja tuijotan alas. Ovenvartija juttelee yhä.
Hän kai hyvinkin älyää ettei rouva ole sisareni.