Saman kuin eilenkin, kuuluu vastaus.
Pitäkää sitten minun puolestani.
Gunhild kääntyy kotiin.
Mutta kalastajat tietävät liian hyvin, ettei Gunhild ole vain menevinään pois, hän on ennen mennyt tuvalleen asti taakseen katsomatta.
Hoi siellä! huutavat he siksi hänelle, olkoon menneeksi seitsemän makrillia puoleen tusinaan, kun on kerran vanha ostaja.
Silloin ostaa Gunhild kalaa…
Vaatenuorilla riippuu punaisia liivejä ja sinisiä paitoja ja kauhean paksuja alusvaatteita; saaren elossa olevat vanhat vaimot ovat ne kehränneet ja kutoneet. Mutta riippuu siellä kuivamassa hienoja hihattomia paitojakin, joissa niin oivasti sopii väristä viluaan siniseksi saakka, ja pieniä villapuseroita, jotka voi venyttää nuoraksi. Mistä nuo vaivaiset ovat kotoisin? Tyttäretpä, meidän aikaiset nuoret tytöt ne ovat kaupungista itselleen ansainneet. Kun niitä varovasti ja harvoin pesee, niin ne kestävät tasan kuukauden. Ja ihanan alasti niissä ollaan kun reijät alkavat isontua.
Vanhan Gunhildin kengät sitävastoin ovat kaikesta vilpistä vapaat. Sopivin väliajoin kääntyy hän jonkun samanikäisen ja samanmielisen kalastajan puoleen ja saa päällisiin ja pohjiin voimallista voidetta, jolle mikään vesi ei mahda mitään. Minä näen miten voide rannassa keitetään, siinä on talia, tervaa ja pihkaa.
Kuljeskellessani eilen rannalla katsellen ajelehtivia puita, suomuksia ja kiviä löysin peililasinpalasen. En käsitä kuinka se on voinut tänne joutua; sehän näyttää aivan erehdykseltä ja valheelta. Ei liene kukaan kalastajakaan sitä tänne soutanut, asettanut tähän ja lähtenyt takaisin! Minä annoin sen maata paikassaan, se oli tavallista paksua ja huonoa lasia, voi olla jostakin raitiotievaununruudusta. Oli sellainenkin aika jolloin lasi oli harvinaista ja viheriää, — Jumala siunatkoon entisiä aikoja, joina jokin oli harvinaista!
Kalastajamajoista saaren eteläpäässä nousee savu. On ilta, puuro on pöydässä. Ja syötyä menee kunnon väki levolleen noustakseen taas päivänkoitteessa. Ymmärtämättömät nuoret vain vielä vaeltelevat tuvasta tupaan aikaansa kulutellen eivätkä älyä omaa parastansa.