Onko hän nuori?
On kyllä. Hän juttuaa aivan kuin pieni suupeli, niin nuori hän on.
Missä päin hän asuu?
Sitä en sano. Sillä sitten se joutuisi kylälle.
Minä seisoin siinä hänen edessään kuten Aleksanteri, tiesin kovin paljon maailmasta ja halveksin hiukan hänen köyhää elämäänsä. Kun me erosimme, sai hän toisen villapeitteeni sillä se oli liian raskas kantaa; hän selitti heti että sen saa hänen tyttönsä, jotta hänellä on lämmin peitto.
Ja Aleksanteri sanoi: Ellen olisi Aleksanteri tahtoisin olla sinuna…
Kun Falkenberg oli saanut työnsä suoritetuksi ja tuli jälleen ulos, teki hän niin hienoja liikkeitä ja tanskansi niin puhettaan etten ollut häntä ymmärtää. Talon tytär tuli hänen jälessään. Meidän piti nyt muuttaa oleskelumme naapuritaloon, sanoi Falkenberg, siellä kai oli myöskin piano, joka saattoi kaivata korjausta. Hyvästi vain, hyvästi neiti!
Kuusi kruunua, poika! kuiskasi hän minulle. Naapuritalosta kuusi, tekee kaksitoista.
Niinpä lähdimme, ja minä kannoin säkkejä.
14.