Mikä on? huusi Falkenberg. Jeesuksen nimeen —!
Minä heräsin hiestä märkänä ja avasin silmäni, minä makasin avoimin silmin ja näin haamun hyvin hitaasti katoovan huoneen pimeyteen.
Se on ruumis, ähkyin minä. Hän tahtoo kynttänsä takaisin.
Falkenberg nousi ihan istualleen sängyssä, aivan valveilla hänkin.
Minä näin hänet! sanoi hän.
Sinäkinkö? Näitkö sormen? Uh!
Minä en mistään hinnasta haluaisi olla sinun housuissasi.
Anna minun maata seinällä! minä pyysin.
Missäs minä sitten makaan?
Ei sinun ole vaaraa, sinä voit huoletta maata tässä äärellä.