Minä laulan heille tänä iltana, sanoi Falkenberg, kun olimme jääneet yksin.
Ilta tuli.
Minä seisoin pihalla ja puhelin hetkisen kapteenin kanssa. Meillä oli kolmen neljän päivän työ jäljellä metsässä.
Minne te sitten lähdette?
Rautatietöihin.
Minä ehkä voin käyttää teitä täällä, sanoi kapteeni. Minä aion laittaa uuden tien alas viertotielle, vanha on liian jyrkkä. Tulkaahan, minä näytän teille.
Hän vei minut päärakennuksen eteläpuolelle ja alkoi viitata, vaikka oli jo jokseenkin pimeä.
Ja kun tie on valmis ja yhtä ja toista, niin lienee kevät, sanoi hän. Sitten on vesijohto. Pekkahan on muuten kipeä; ei se suju tällä tavalla, minulla täytyy olla talonmiehen apua.
Äkkiä kuulemme me Falkenbergin laulavan. Salissa oli sytytetty lamppu, Falkenberg oli sisällä ja häntä säestettiin pianolla. Sointuaallot tuosta tavattomasta äänestä vierivät korvaamme, ne saivat minut vasten tahtoani värisemään.
Kapteeni säpsähti ja katsahti ikkunoihin.