Mutta — sanoi hän yhtäkkiä, lienee parasta antaa tien teonkin jäädä kevääseen. Kuinka kauan sanoittekaan vielä viipyvänne metsässä?
Kolme neljä päivää.
Hyvä, sanotaan sitten ne kolme neljä päivää ja lopetetaan tälle vuodelle.
Se oli ihmeen pikainen päätös! mietin minä.
Minä sanoin:
Ei ole mitään syytä rakentaa tietä talvella, joistakin syistä on parempi toisin. Pitää särkeä kiviä, ajaa mulkkeroita —
Niin sen minä kyllä tiedän, mutta… Ei minun pitää sisään kuulemaan laulua.
Kapteeni meni sisään.
Minä ajattelin: Sen hän nyt varmasti teki kohteliaisuudesta, hän tahtoi olla mukana Falkenbergin saliin tuomisessa. Mutta todellisuudessa hän olisi mieluummin jutellut minun kanssani.
Kuinka olinkaan itserakas ja kuinka pahasti minä erehdyin!