En, minä saan toisen miehen mukaani.
Ota minut mukaasi! sanon minä. Odotahan siinä, minä vain käyn tuvalla maksamassa.
Kun olin päässyt keskelle lahtea huutaa Grindhusen:
Ei — yö minut ennättää. Ja miten liekin, et taida olla tosissasikaan?
Odota muutama minuutti. Minä vain pikimältäni käväisen tuolla.
Grindhusen istuu rannalle. Hän muistaa, että minulla on pullossa hiukan erittäin hyvää viinaa.
4.
Me tulimme pappilaan lauvantai-päivänä. Grindhusen oli vihdoin ankarasti epäillen ottanut minut apumiehekseen, minä olin ostanut muonaa ja työvaatteita ja seisoin nyt paikalla puserossa ja varsisaappaissa. Minä olin vapaa, eikä minua tunnettu, opettelin kävelemään pitkin, sitkein askelin, ja proletaarin näköinen minä olin entuudesta sekä kasvoiltani että käsiltäni. Meidän piti asua pappilassa; ruokaa saimme keittää panimohuoneessa.
Sitten me aloimme kaivaa.
Minä tein mitä minulle kuului ja Grindhusen oli tyytyväinen. Kas vain, sinä olet sittenkin koko peto työtä tekemään, sanoi hän.