Voitteko tulla ilman toimeen? Sitten hän selitti rouvalle että minä olin ihmeellinen mies, joka kävelin öisin kalmistoissa kuolleita tapaamassa. Siellä minä muka koneenikin keksin.
Sanoakseni jotain kysyn häneltä, miten nuor' Erik voi. Hänen hevosensahan pillastui, hän sylki verta…?
Kyllä hän toipuu, vastasi neiti lyhyeen. Emmekö lähde kohta, Lovise?
Niin, emmekö voi lähteä?
Jos niin haluatte, vastasin minä.
Sitten taas ajettiin.
Tunnit kuluvat, aurinko laskee, sää muuttuu jälleen koleaksi, raa'aksi; myöhemmin alkaa tuulla ja sataa, puoleksi vettä, puoleksi lunta. Me kuljimme ohi kappelikirkon, parin maakaupan, sivuutimme talon toisensa jälkeen.
Sitten koputettiin vaunun ikkunaan.
Täällähän te eräänä yönä ratsastitte vierailla hevosilla? kysyi neiti nauraen. Me olemme tietysti siitä kuulleet.
Se tuotti huvia molemmille naisille.