Minä keksin vastata:
Ja sittenkin tahtoo isänne minut rengiksi, eikö niin?
Kyllä.
Kun tästä kerran puhe tuli, neiti, niin mistä isänne tiesi minun olevan työssä kapteeni Falkenbergillä? Tehän itse hämmästyitte nähdessänne minut siellä?
Nopeasti mietittyään vastasi hän rouvaan katsoen:
Minä kirjoitin siitä kotiin.
Rouva loi silmänsä alas.
Minä sain sen käsityksen, että tuo nuori tyttö pani omiaan. Mutta erinomaisia vastauksia hän antoi ja tukki minun suuni. Ei ollut ollenkaan mahdotonta, että hän tuommoisessa tavallisessa arkikirjeessä oli kirjoittanut vanhemmilleen tähän tapaan: Ja arvatkaas kenen minä täällä tapasin? Hän, joka sinne meille laittoi vesijohdon, hakkaa nyt hirsiä täällä kapteenin luona…
Mutta päästyämme perille pappilaan oli otettu uusi renki ja oli hän jo tullutkin, hän oli ollut palveluksessa kolme viikkoa. Hän otti vastaan hevoset.
Minäpä mietin yhä uudelleen: minkä vuoksi minut valittiin kuskiksi? Siksi kai että minua hiukan hyvitettäisiin, kun Falkenberg oli saanut laulaa salissa. Mutta eivätkö nuo ihmiset sitten ymmärtäneet että minä olin se mies, joka ennen pitkää saattoi valmistaa keksintönsä eikä kaipaisi enää minkäännäköisiä hyviä töitä!